Blogroll
-
-
Shamrock haikujulkaisusta - (Kuva Shamrock Issue 3 page 29 Year 2007) Tuon Peter Tschouhov.n haiku "* katuvalo / kuulle ei löydy tilaa / lätäköstä*" olen jo julkaissut tässä blogissa ...17 tuntia sitten
-
Piinaviikko päättyy kuolemaan - Huomenna ne ristillä Jumalan poikaa riepottelevat. 1964 Huomisperjantaihin ja tammikuun kuoleman tunnelmiin piti päättyä myös Keskikoulupojan päiväkirjank...17 tuntia sitten
-
-
Satamatunnelivaihtoehdoista “halvin” on kallein. - Satamatunnelin vaihtoehdot eroavat toisistaan paitsi ympäristövaikutusten osalta myös taloudellisesti. Julkisuudessa halvimmaksi väitetty vaihtoehto on tos...1 päivä sitten
-
Pääsiäisen aikaan - *[mieleen johtuvaa]* Kyösti Salovaara, 2016. *"Huone jossa sataa aina" -Madridilaisen Juan Muñozin taideteos Barcelonassa. * *Kun Jeesus oli Betani...1 päivä sitten
-
Yhteisö - Nyt epäilen sekä omaa järkeilyäni että tutkimuskirjallisuuden tekemiä johtopäätöksiä. Luultavasti olen koristellut omia kokemuksiani. Nyt puolen vu...1 päivä sitten
-
Kopiosto varmistaa, että teosten kopioinnista maksetaan korvaus - Oppilaitoksille, yrityksille ja yhteisöille tarjotut oikeusvarmat käyttöluvat varmistavat, että teosten vastuullinen kopioiminen on vaivatonta. Kattavill...2 päivää sitten
-
Merkitys ja ala-aine - Kolmas osa energia-trilogiasta on ilmestynyt, löytyy niikkärin verkkokaupasta nimellä Merkitys ja ala-aine.3 päivää sitten
-
Lunta, unta ja sumua - YKSI ”Lunta, unta ja sumua,/ joutsenia ja kurkia./ Kello vasta puoli kuusi,/ vaan aamu täyttä valoa,/ näin syntyi päivä uusi.” Näin voisi runoilla, jos voi...5 päivää sitten
-
Täydellinen uhrautuvaisuus näkyy ja kuuluu - Täydellinen uhrautuvaisuus näkyy ja kuuluu Kansallisoopperan syksyn kohokohtia oli *Giacomo Puccinin* tiuhaan esitetyn *Madama Butterflyn *uudelleenlämmit...6 päivää sitten
-
Mirkka Rekola I on Vuoden tiedekirja 2023 - Kirjoittamani Mirkka Rekolan elämäkerran osa I Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin on saanut Vuoden tiedekirja 2023 -palkinnon. Perustelut lämmittä...1 viikko sitten
-
PALKITUN PUHE - *PALKITUN PUHE* Sain viime tiistaina 19.3 merkittävän tunnustuksen Yhdyskuntasuunnittelun seuralta. Ruusut tulivat Ark Rex -elokuvafestivaalin perusta...1 viikko sitten
-
Elämän aamun auetessa - Jos tuossa nyt olisi vuosi 1924, niin näinä aikoina äiti olisi ollut vielä äitinsä vatsassa ja olisi vielä vähän vajaa 9 kuukautta, varmasti potkimassa. ...2 viikkoa sitten
-
Paroni "Härkönen" Harkonnen - Frank Herbertin Dyyni-kirjasarjassa ja siihen perustuvissa Denis Villeneuven elokuvissa pääpahiksen rooli asetettu paroni Vladimir Harkonnenille. Sitk...3 viikkoa sitten
-
Kuinka monta radiota on Babelissa? Näyttelymestari paljastaa taustat suosikkiteoksen takaa - Cildo Meirelesin Babel lukeutuu yleisön suosikkeihin Kuin kotonaan -näyttelyssä. Valtava radiotorni herättää paljon kysymyksiä: Mistä radiot ovat peräisi...3 viikkoa sitten
-
-
Taimet ja lehtivihreää kolmessa tilassa - Valmistaudu ammentamaan kevättä ! Toisin sanoen yritä hallita valon laajenemista, taimien kohoamista, fotosynteesiä, ja yritä mitata vihreän moninkertaistu...3 viikkoa sitten
-
Ekokriisi on ihmisen kriisi ja linnut sen hälytysmerkkejä - Vilma Melasniemi ja Juho Milonoff, kuva Janne VasamaKun isoja mustia lintuja putoilee taivaalta pommin lailla, kertoo se tietysti luontokadosta ja monim...3 viikkoa sitten
-
PROFESSORIPOOLI: Mary Shelleyn Frankenstein: Ihmisen uhma ja yksinäisyys - *Mary Shelley, Frankenstein: Moderni Prometheus (Frankenstein; or, The Modern Prometheus, 1818, 2. laitos 1831). **Suom. Hannu Poutiainen. Helsinki: Basa...5 viikkoa sitten
-
Jorge Semprúnista ja tutkimus tekoälyn kirjallisuustietoisuudesta - Lukurauhan päivänä ( 18.2.) kävin Oodissa, lainasin elokuvaohjaaja Jean Renoirin kirjan ”Renoir, isäni”,luin Jorge Semprúnin muistelmateosta ”Hyväst...5 viikkoa sitten
-
Lasse Nordlund luentokiertueella - Lasse Nordlund on tiettävästi ainut lähes täysin omavaraisesti elävä ihminen Suomessa. Helmikuussa 2024 Lasse kiertää Suomen kaupunkeja kertomassa omavarai...1 kuukausi sitten
-
Joulupaketista Schwarzenegger - Katsoin loppusyksystä haastattelua, jossa *Arnold Schwarzenegger* vaikutti puhuvan ihan järkeviä ajatuksia. Oli ristiriidassa sen käsityksen kanssa, mikä...1 kuukausi sitten
-
Kolme minuuttia todellisuutta - Wolfram Fleischhauerin teoksella Drei Minuten mit der Wirklichkeit on ilmeisesti saksalaisissa tangopiireissä jonkinasteinen kulttiromaanin maine. Kirja on...1 kuukausi sitten
-
Lassi Kämäri -palkinto 2024 - Lassi Kämäri järjestää jo legendaariseksi muodostuneen valtakunnallisen aforismikirjoituskilpailun.Kilpailu on avoin kaikille. Kukin kirjoittaja voi osall...1 kuukausi sitten
-
Haku Toisinkoiseen on alkanut! - Haku Toisinkoisen tiimiin on nyt alkanut. Pestien tarkemmat esittelyt löytyvät ilmoittautumislomakkeesta. Hakuaikaa on Putkinotkon kevätkokoukseen eli 28.2...1 kuukausi sitten
-
Säpinää Oopperan grillillä - *Oopperan grilli* jysähti painosta. 51 uutta runoa, *Suonna Konosen* ansiokas esipuhe ja *Juho Juntusen* kansitaide. Dynamiittia on käsiteltävä varovasti...2 kuukautta sitten
-
Runolehteni Blinkity Blank 1988-1997 - Kuten olen täällä blogissa muutamaan kertaan maininnut, tein vuosina 1988-1997 omaa pientä runolehteä, jonka nimi oli Blinkity Blank. Nimen olin napannu...2 kuukautta sitten
-
JOUTILAISUUDESTA - *Jouppilanvuoren legendaarinen meditaatiolava. Monet ovat täällä mietiskelleet ei-mitään ja saaneet runsaasti kosmista säteilyä avaruudellisiin ideoihi...2 kuukautta sitten
-
-
Teräkseen taittuneet modernismin sarvet - *Georgialaiset modernistit uudistivat taidetta 1900-luvun alussa. Taivaansinisten juomasarvien tarjoama pulppuava malja virkisti kirjallista elämää, k...3 kuukautta sitten
-
Tampereen Kirjafestarit 2023 - Idiootti on tänä vuonna mukana Tampereen Kirjafestareilla, jotka järjestetään la–su 2.–3.12.2023 Tampere-talossa. Myyntiaika on klo 10–18. Tervetuloa!3 kuukautta sitten
-
Kirjakantin runotorstai - Savolaisen kirjallisuustapahtuman Kirjakantin runotorstain aloitti kaksinkertaisen lavarunouden mestarin *Juho Kuusen* haastattelu ja esiintyminen pääkirj...4 kuukautta sitten
-
Lukupäiväkirja 2023: Alan Mooren & Jacen Burrowsin Providence - Nykysarjakuvan grand old man ja anarkistimaagi Alan Moore lienee parhaiten tunnettu Watchmenista, V for Vendettasta ja From Hellistä. Myöhäisemmän vaiheen ...4 kuukautta sitten
-
Puhe Kiukaan kirjasyksyn avajaisissa 21.10.2023 - *Kiukaan kirjasyksyn avajaiset pidettiin lauantaina 21.10.2023 ravintola Punavuoren Ahvenessa Helsingissä. Samalla tilaisuudessa juhlistettiin Tuulia ...5 kuukautta sitten
-
Itsetuhon kestävöinti: (an)arkiston poetiikkaa - Tämä teksti on uudelleenmuokattu versio Laitos-numerossa (Tuli & Savu nro 86) julkaistusta esseestä. Jos arkiston käsite on nykyään käynyt epävakaaksi, sit...6 kuukautta sitten
-
Eletyt muutokset - On kaikki niin kuin ennenkin, eikä mikään ole ennallaan. Kummallinen olotila. Yllättäen kesäsuunnitelmat menivät uusiksi. En olekaan siellä minne ensiksi s...8 kuukautta sitten
-
Käärijöitä äidin oomme kaikki - ”Vesi on hyvää ja aspiriini maistuu, / höyryt kun vähitellen päästä jo haihtuu. / Viikon sisään lompakkokin laihaksi vaihtuu, / kunnes koittaa viimein se l...10 kuukautta sitten
-
Kuudes viesti: Markku Eskelinen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytöselle 9.2.2023 10.32 - Vastaan vastauksiisi saman tien. Vastaukseni ovat lihavoidulla mustalla punaisten vastaustesi alla. *Lähettäjä: *Ville Hytönen *Lähetetty: *torstai ...1 vuosi sitten
-
[tuli-savu] [filtered] to 16.3. Eeva-Liisa Mannerin lyhytproosa ja modernistisen novellitaiteen perintö - *Eeva-Liisa Mannerin lyhytproosa ja modernistisen** novellitaiteen perintö* *Elävät ja kuolleet kirjailijat kohtaavat – Pirkkalaiskirjailijat 80 vuotta* *K...1 vuosi sitten
-
Sanailua soittolistasta nettiradioon - Bloggaan pitkästä, pitkästä aikaa ihan vaan sen vuoksi, että olen saanut kirjoittaa musiikista aivan liian vähän. Ottaen huomioon, miten valtava osa se o...1 vuosi sitten
-
Vee niin kuin Vastapaino - Viime vuonna *alma materini* täytti 40 vuotta. En tarkoita Tampereen yliopistoa, jossa aloitin opiskeluni 1980-luvun lopulla, vaan Vastapaino-nimistä tie...1 vuosi sitten
-
Tuuliajolla paranoian maisemissa - Olen runsaan viikon sulatellut Cormac McCarthyn uutta romaania The Passenger. Odotukset olivat… The post Tuuliajolla paranoian maisemissa appeared first ...1 vuosi sitten
-
Neljä ratsastajaa 5: Teppo joutuu lahtiin - *Neljä ratsastajaa* -romaanisarjani toiseksi viimeinen osa on ilmestynyt omakustanteena, sadan kappaleen erikoisliimanidoksena. *Teppo joutuu lahti...1 vuosi sitten
-
Yövieras 6 - Nainen kulki aamuisin pienen kastelukannunsa kanssa keittiönikkunani ohi. Sanokaamme häntä vaikka Oiliksi, koska tarina kertoo hänestä ja koska hän on o...1 vuosi sitten
-
Lopulta rakkauden ja kuoleman on otettava mittaa toisistaan - Blogin päivitys on päässyt venähtämään monestakin syystä. Yksi niistä on syksyllä ilmestyvä romaanini Valovuosi. Nyt on viimeiset editoinnit menossa. Pilkk...1 vuosi sitten
-
VAATIMATON - VAATIMATON Minulla on ongelma: En tiedä kuka minä olen. Ja minkälainen olen. Viime aikoina olen lähes epätoivoisena pysähtynyt m...1 vuosi sitten
-
Hylättyjä esineitä 61 | Kuva ja sana | Word as Image - *Kirjoittajan päiväkirja* jatkaa siitä, mihin blogi *Kuva ja sana* (2021–2007) päättyi. Uusi blogi: https://kirjoittajanpvk.blogspot.com/2 vuotta sitten
-
-
Opetus- ja kulttuuriministeriö Facebookin asialla? - Suomen tekijänoikeuslainsäädännön remonttia on viime aikoina valmisteltu ahkerasti. Remontti johtuu vuonna 2019 hyväksytystä EU:n tekijänoikeusdirektiivi...2 vuotta sitten
-
Säveltäjän leipä - Kirjoitus on julkaistu alunperin 30.9.2021 englanniksi Finnish Music Quarterlyssa. Aloitin sävellysopintoni Sibelius-Akatemiassa 1990-luvun jälkipuoli...2 vuotta sitten
-
Pimeä aika - myyttiä myytin päälle - Ajatus pimeästä keskiajasta on myytti - mutta harva tulee ajatelleeksi kuinka suomalaisesta myytistä onkaan kysymys. Jos katsotaan englanninkieliseen maa...2 vuotta sitten
-
"Avoimella maisemalla ei tarkoiteta metsätaloudellisia uudistusaloja" - *Luontaisesti syntyneitä, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvia metsikköjä, joissa jaloja lehtipuita kasvaa runkomaisina puina vähintään 20 k...2 vuotta sitten
-
Viimeinen näytelmä: Venetsian kauppias - Tämä on Shakespere-blogini viimeinen postaus. Olen lukenut nyt kaikki näytelmien uudet suomennokset. Kiitos kaikille, jotka olette lukeneet tätä. Olen saan...3 vuotta sitten
-
KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, viimeinen osa - *Pielisjoki.**"sanoisin että koko patsas-instituutio on aika ongelmallinen. se että joitakin ihmisiä nostetaan muiden yläpuolelle luo ihmisten välisiä k...3 vuotta sitten
-
-
COV ui hittibiiseihin - Kirkan Niin paljon se sattuu on paljon ajankohtaisempi kappale, kun sen kuuntelee COVID-korvalla, Niin COVin se sattuu... Tai mitä sanotte Katri Helena...4 vuotta sitten
-
Tasa-arvo käsikirjoituksessa - Minna CanthHyvää tasa-arvon ja Minna Canthin päivää! Päivän agendan mukaisesti ajattelin tänään kirjoittaa hiukan tasa-arvonäkemyksistä käsikirjoitusvaihe...4 vuotta sitten
-
-
Disinformaation levittäjät eivät tarvitse deepfake-teknologiaa niin kauan kuin ihmiset lankeavat halpoihin vedätyksiin - Viime aikoina on kirjoitettu paljon niin sanotuista deepfakeista eli syväväärennöksistä. Deepfakella tarkoitetaan koneoppimisen ja tekoälyn avulla tuotettu...4 vuotta sitten
-
Michael K ja kertomuksen vaarat - Yksi kesäkirjoistani on ollut vuoden 1983 Booker-voittaja Michael K:n elämä (suom. Seppo Lopponen), jonka löysin kesähuvilan kirjahyllystä, kuten edellisen...4 vuotta sitten
-
Rauman Keskustelupuisto on Eurooppa - Katselen Keskustelupuiston tonttia Rauman keskustassa. Vanha paikka kylpee kevätillan auringonvalossa. Tyhjäksi jääneellä keskikaupungin palasella on ka...4 vuotta sitten
-
Vaihda uuteen osoitteeseen - Tämä "Varaiines" poistuu piakkoin. Jos haluat jatkossakin lukea juttujani, niin vaihda kirjanmerkiksi seuraava osoite: https://inez54321.blogspot.com/ Ent...4 vuotta sitten
-
-
Trafi ei luovuta suojattuja tietoja yksityisille pysäköintivalvonta yrityksille - Blogille yksityishenkilön välittämän Trafin lakimiehen kanssa käydyn kirjeenvaihdon perusteella, Trafi *ei enää* luovuta ajoneuvon omistajan tai haltijan t...5 vuotta sitten
-
Julkaistua 860: Niinistön muotokuva ei ole yhteisötaidetta - Tällainen ilmestyi eilen *Helsingin Sanomien* mielipidekirjoituksissa. Lillukanvarsista ei ole kyse. Pidän asiaa melko tärkeänä. Taiteesta puhuminen koet...5 vuotta sitten
-
My Chinese Landscape - Kauko-Idän kulttuurien harrastajana ja ihailijana astuin sisään Muu-Galleriaan, jossa oli viime sunnuntaihin asti esillä Sara Pathiranen näyttely ”My Chine...5 vuotta sitten
-
Oftentimes these programs can target students which might be people of certain tribes, or which are pursuing specific professional levels. - Alternative of school 1925, when was actually an article entertaining although writing. Below are a few decent composition topics that children may come ac...5 vuotta sitten
-
Toinen musta aurinko - Orionissa esitetään huomenna ja sunnuntaina Andrew Dominikin dokumenttielokuvaa *One More Time with Feeling* (2016). Tiedämme, että päähenkilö kuoli ennen...5 vuotta sitten
-
Henkilöhahmonluomistarina - Hän hoippuu, tönäisee tuolia kymmenen senttiä, se liikahtaa, ei pidä uudesta asennosta, se on vähän kuin toisella kyljellä tuoliystävänsä vierellä, kääntän...5 vuotta sitten
-
Multilingual Poetry Jam - How is it that we can reach shared truths and establish common ground in our complex world, a place that is home to speakers of some 6,000 different lan...5 vuotta sitten
-
Resepti Helsingin poliisin sekoittamiseksi seuraavana itsenäisyyspäivänä - Natsit, vastamielenosoittajat, alpakat, lapset, puput, 612. Pelaajien moninaisuudesta huolimatta itsenäisyyspäivän katushakin voitti poliisi. Aseiden kan...6 vuotta sitten
-
-
Olavi Paavolaisen ristiretki fasismia ja kansallissosialismia vastaan - Olavi Paavolainen (1903–1964) oli aikansa Louis Theroux, Morgan Spurlock tai Michael Moore, kulttuuri-ilmiöiden kuvaaja. Tosin dokumentaristina Paavolainen...6 vuotta sitten
-
Blade Runner - 35 vuotta myöhemmin - Tulevaisuus harvemmin paljastuu tieteiselokuvan näköiseksi, mutta 35 vuotta vanha Blade Runner kertoo kaikenlaista menneisyydestä. Kuten että 80-luvulla ...6 vuotta sitten
-
Syyskuu - Lastenkirjahyllyssä on arvio Opossumi repussa -kirjasta. Kirja on otettu kivasti vastaan. Lasten palaute kouluvierailuilla saa työn tuntumaan mielekkäält...6 vuotta sitten
-
s 35 - rakkauslesti sielubidee elelinkaari muistin kaiteet luoletus palkanan saitsija ristintienristeys6 vuotta sitten
-
Kauhun (hassun) hyvältä tuntuva leima - Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, sain tänä keväänä valmiiksi vuosien työn, kauhukirjallisuuteen kallellaan olevan trilogian. Vaikka teoksissani ...6 vuotta sitten
-
Kuka tarvitsee kirjoittajakoulutusta? - Nuori Voima -lehden neljännessä podcastissa käsitellään mm. kirjoittajakoulutusta. Erkka Mykkänen on ollut vuoden Viita-akatemiassa ja vuoden Kriittisess...6 vuotta sitten
-
Kiirastorstain polku - After not quite half an hour, the *camino* begins a short and slightly exposed traverse to the left. Just after, past a few beige/red-coloured steps cut ...6 vuotta sitten
-
-
Testamentti - Hyvä lukijani, tämä on loppu. Kaasuputki-blogi käynnistyi yskähdellen joulukuussa 2009. En ollut itsekään varma sisällöstä tai muodosta. Kunhan vain olisi ...7 vuotta sitten
-
Vastaanottoa - Esikoisteokseni "Villieläimiä" on Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Tunnustuksen otan nöyränä vastaan. Olen saanut muutaman puntaroidun ja...7 vuotta sitten
-
Muistojen bulevardilla - Terveisiä menneestä! Runouslehti Tuli&Savu uudistettiin vuonna 2003, uusi formaatti, uudet yhteistyökumppanit painotalo Art-Print ja Taideteollisen korkea...7 vuotta sitten
-
Blogi siirtyy - Tämä blogi siirtyy uuteen osoitteeseen liukkonen.fi. Tapaamisiin siellä.Kategoria(t): Uncategorized7 vuotta sitten
-
Haudan takaa - On kulunut vuosi rakkaan isäni kuolemasta. Isäni joka oli paras ystäväni. Monesti haluaisin laittaa hänelle tekstiviestin tai soittaa, hän oli ainoa joka o...7 vuotta sitten
-
Heleyteen - (*Jokamiehen taikakirja*. Kerännyt Werner Anttila. Karisto, 1950, s. 178)7 vuotta sitten
-
-
Hamlet Helsinginkadulla - Jouko Turkan muistolle - --> Jouko Turkka on kuollut. En ole toipunut tästä uutisesta. Tärkeä opettajani, nerokas taiteilija on poissa. En ole Suomessa nähnyt *Hypnoosin* (1985)...7 vuotta sitten
-
-
Crazy Ex-Girlfriend - Vähintäänkin tämän vuoden parhaita suuren maailman televisiolöytöjä on tänä kautena alkanut ja katsomani Crazy Ex-Girlfriend. Ideansa perusteella ...7 vuotta sitten
-
-
BLOGIN VAIHTO...NYT! - *Hei ystävä.* Kiitos, että luit tätä vanhaa blogiani. Nyt kirjoitan uutta osoitteessa: http://jpuusa.blogspot.fi Se käsittelee sekä yhteiskuntaa, että kuva...7 vuotta sitten
-
Osoitteenmuutos / A change of address - Olen siirtänyt blogin sisällön kotisivuilleni ja jatkan sen satunnaista päivittämistä siellä. I...7 vuotta sitten
-
Tanskalaisen dekkarin parhautta: Q-osasto - Ruotsin pääministeri Olof Palme murhattiin talvella 1986 Tukholmassa. Viime viikolla uutisoitiin poliisin löytäneen murha-aseesta uusia DNA-jälkiä. Läpimur...8 vuotta sitten
-
Surulliset liput, pommit ja poliisit - Tein identiteettipolitiikkaa, sellainen näköjään kiinnostaa laajasti. Poistin Ranskan lipun FB-profiilikuvani päältä. En kehota ketään tekemään samoin, tai...8 vuotta sitten
-
Rohkeus-blogi luettavissa säätiön verkkosivuilla - Rohkeus-blogiamme voit lukea nykyään osoitteessa http://www.koneensaatio.fi/rohkeat-avaukset/rohkeus-blogi/ You can read the boldness blog at http://www.k...8 vuotta sitten
-
Jatkokertomus 11/? - Kuinka kauan voi sana pitää valonsa? Kuinka kauan hehku on jaksanut pysyä kiinni murusissa, leijua katossa? Kun minä herään, sitä ei ole. On hämärää, oud...8 vuotta sitten
-
Time to go - The party's over: Books from Finland's last post The post Time to go first appeared on Books from Finland.8 vuotta sitten
-
Olé-lehden artikkeli - -- (Artikkeli *Olé*-lehden numerosta 5/2015. Aiheena kirjani *Valkoinen baletti: kirjoituksia Real Madridista*. Lehden voi tilata täältä, kirjan täältä.)...8 vuotta sitten
-
Johonkin pitää lopettaa - Tarinoiden lopettaminen on oma taitolajinsa. Loppuja on erilaisia, sekä rakenteeltaan että muulta tyypiltään – avoin loppu, kaiken yhteen sitova loppu, alk...8 vuotta sitten
-
Pelastautumissuunnitelma – Otavan nuortenromaanikilpailun jälkikirjoitus - Otavan nuortenromaanikilpailun voitti espoolainen toimintaterapeutti Nadja Sumanen valloittavalla ja ihanan elämänmyönteisellä käsikirjoituksellaan Rambo...8 vuotta sitten
-
Uusia suuntia - elokuva-arvioita Mustekalassa - Koska kriitikkona kehittyäkseen pitää aina etsiä uusiakin suuntia, kirjoitan nykyisin myös elokuvasta. Aloitin hiljattain elokuvakriitikkona *Mustekalassa*...8 vuotta sitten
-
Antiaikalainen siirtyy uuteen paikkaan - Blogini ilmestyy vastedes Imagen sivuilla. Vanhat juttuarkistot löytyvät sieltä. Linkki uuteen paikkaan tässä: http://blogit.image.fi/antiaikalainen/ Ja t...8 vuotta sitten
-
Kirjan esipuhe - *Kirjamme * Verkko suljettu: internet ja avoimuuden rajat* on jo ehtinyt kauppojen hyllyille ja jokunen arviokin näyttäisi löytyvän, joten lienee aika pa...9 vuotta sitten
-
-
Lauantaiesseiden esipuhe - Kun Juha Koirasen elokuva Partanen tuli televisiosta kymmenisen vuotta sitten, nauroin hämmentyneenä läpi tarinan tietämättä oikein itsekään, mille. Zaida ...9 vuotta sitten
-
Sivut muuttaneet - Muotokuvatiskin uudet nettisivut löytyvät osoitteesta www.muotokuvatiski.net!9 vuotta sitten
-
Loppu/muutto - Runsaan seitsemän ja puolen vuoden bloggaamisen jälkeen olen päättänyt arkistoida Koiranmutkia-blogin. Tämä jää tähän. Alusta on palvellut hyvin, Nemo on v...10 vuotta sitten
-
Archives Of Pain - *Manic Street Preachers* julkaisi albumin *The Holy Bible* lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Olin silloin brittiläistä ”indiepoppia” ja kaikkea siih...10 vuotta sitten
-
Se on sitten kevät - Aika vierähti viime merkinnästä. Viimeksi olin flunssassa ja kesä oli alussa, nyt se on vielä jonkun matkan päässä. Opetuksen lomasta on selvästikin vaikea...10 vuotta sitten
-
Holmes ja Poirot - Klassisen englantilaisen salapoliisiromaanin suuret sankarit Sherlock Holmes ja Hercule Poirot ovat poikkeuksellisen hyvin hengissä, vaikka Holmesin ensies...10 vuotta sitten
-
Anonymous Artwork - Galleria Huuto Jätkäsaari 1:ssä, 2.-13.10.2013 *Kalle Turakka PurhonenIlona Valkonen,Maiju Salmenkivi,Aleksi Tolonen,Marja Viitahuhta,Anja Helminen,Miia R...10 vuotta sitten
-
Plan B? - Ja kätilönä Mombasassa paikan heti sain. Heräsin eilen tuo lause päässäni. Olin tehnyt unessa runoa, jossa haettiin töitä. (Edellinen säe päättyi tietenkin...10 vuotta sitten
-
Blogi on muuttanut - Särötiedote: Särö on yhdistänyt kotisivunsa ja blogin. Löydät meidät nyt osoitteesta http://www.sarolehti.net . Tämä vanha blogi on edelleen luettavissa, m...10 vuotta sitten
-
-
& - Ja jonakin päivänä pyöreässä suvannossa jonka ylle kumartuvat vanhat hassahtaneet puut.10 vuotta sitten
-
En halunnut kuolla viime yönä. - Siltä se tuntuu, tukehtumisesta johtuva paniikki, että nyt tässä on loppu. Että tässä yksin kaon, ryin, haparoin ilmaa, pinkaisen sängystä, pompin kuraa ku...13 vuotta sitten
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
tiistai 28. syyskuuta 2010
Ntamo haastaa WSOY:n
1
Leevi Lehto kertoi tänään Lasipalatsissa ntamon uudistuksista. Ne koskevat kirjojen hintaa (halpenee), ulkoasua (yksinkertaistuu), levitystä (laajenee) sekä tekijänpalkkioita (nousevat).
Tapahtuma aloitettiin WSOY:n fiaskosta: "Näen WSOY:ssä runsaasti arvostelun aihetta, mutta eniten arveluttaa kesällä irtisanottujen lukumäärä, 29 on säälittävän vähän. Ainakin toinen mokoma olisi kannattanut irtisanoa. Sanon tämän tosin ntamon perspektiivistä."
Lehdon näkemys on uskottava, muttei mielestäni aivan loppuun saatettu. WSOY:n uusi kustannuspäällikkö tulee arvatenkin hoitamaan firman iskukykyyn saattamisen, eli junailemaan ne loput kymmenet potkut ja "raportoimaan" toimitusjohtajalle, kuten tuon yhtiön sisäistä viestintää kutsutaan. (Harvemmin on tarjolla yhtä kurjaa hommaa, kuin minkä Harri Haanpää käsistään jätti. Osanottoni sille, joka leikkiin ryhtyy, tälläkään kertaa komea titteli ei peitä työn tahmaisuutta.)
"Perustin ntamon sloganille, että mikään mikä kiinnostaa syntyessään yli seitsemää ihmistä, ei voi muuttaa joukkojen tietoisuutta", Lehto kertoi, ja jatkoi että WSOY edustaa toista äärilaitaa. Se on kustantamo, joka bisneslogiikkansa mukaan ei halua muuttaa joukkojen tietoisuutta – eli se pyrkii tekemään vain sellaista kirjallisuutta, joka kiinnostaa kaikkia (paitsi kenties niitä seitsemää).
Toisin sanoen WSOY ei voi tehdä mitään uutta pyrkiessään kaiken aikaa kaikkien hyväksymäksi. Tämä väite todistuukin helposti seuraamalla WSOY:n nykyisiä runokirjoja. Syksyn 2010 rajoja koetellaan esimerkiksi Teemu Mäen säeteoksella Rääkypönttö, jota en uskalla lukematta kutsua runoudeksi aikaisemman tekeleen perusteella. Markkinat ja teoksen kehys ovat yhtä kaikki valmiiksi pedattuna, oli kansien välissä mitä tahansa. Paitsi laskelmoivuutta se on pelkuruutta, ja mikäli Mäen toinenkin teos on roskaa, kannustan kriitikoita moittimaan sitä tästä syystä vähän normaalia perusteellisemmin.
2
Lehto kokee, että lukijoista on tullut nykykirjallisuuden kustantajia. Ntamo toteuttaa tätä ajatusta tahallisen huonolla markkinoinnilla, sikäli kuin hyvä markkinointi vaatii suppeaa nimikemäärää, johon puffaaminen keskitetään sekä markkinointiin sijoitettua budjettia, joka otetaan kirjojen hinnasta.
Tähän perustuu myös ntamon kirjojen uusi ulkoasu, joka on äärimmilleen yksinkertaistettu. Malli on otettu Ranskasta, jossa käytäntö on vallinnut pokkareissa jo pitkään. "Emme maksa kriitikoille kansikuvista, niitä on parempi esitellä taidenäyttelyissä. Nyt eletään tilanteessa, jossa kirjojen kustannuksia on pakko saada alas", Lehto kertoi. Ntamon kirjoille tuleekin tästä edespäin "kilohinta", eli hinta määräytyy sivumäärän perusteella. Halvimmillaan kirjat maksavat reilun kympin.
Kustannustoimittamisesta Lehto kertoi tutuksi tulleita käsityksiään: "Kirja pitäisi voida julkaista sellaisena kuin se on kirjoitettu. Ajatus että kirjaa pitää hioa seuraa vanhasta tekniikasta, kun teoksesta otetaan tuhansien painoksia taloudellisella riskillä. Kustannustoimittajat ovat kustantamojen tarpeeton ylijäämä, jotka vain nostavat kirjan hintaa." Tekstin hiominen palvelee siis laadunvalvontaa, jolla standardoidaan ja tasapäistetään teokset helposti omaksuttavaan annoskokoon.
Ajatuksessa on oma viehätyksensä, mutta se ei pidä paikkaansa ntamon teoksissa. On totta, että Lehto ei juuri rukkaa tekstiä, mutta se ei tarkoita etteikö lähes jokaista ntamon teosta olisi hiottu suurellakin ulkopuolisella ammattitaidolla. Sinänsä on samantekevää, tekeekö tuota työtä kustannustoimittaja tai muu tekstityöläinen, mikäli lopputulos on kömpelyyksien karistaminen ja luettavuus. Ntamon etu tässä suhteessa on lähinnä moniäänisyys. "Autenttiseen kieleen", eli kieliopin ja muodollisuuksien kustannuksella ilmaisutapansa luovaan, ntamon teoksilla on paljon matkaa, jos vertailukohdaksi otetaan esimerkiksi netin keskustelupalstat tai opinnäytteet.
Kysymykseen kustantajan roolista kirjailijan kasvattajana Lehto vastasi ajattelevansa, että vaalimisen sijaan hän lähinnä löytää tekijöitä ja he löytävät hänet. "WSOY:llä tärkeämpää on kirjailijan kuin kirjan brändi. Ntamon suhteen haluan, että minulla on kustantajana profiili. Ntamo on luonteeltaan kokeellinen taideteokseni." Ntamoon teoksillaan osallistuvat kirjailijat osallistuvat Lehdon käsityksen mukaan siis hänen taideteokseensa. Suhde on siten ennemmin kollegiaalinen kuin hierarkkinen. Mitä sitten tulee brändätyksi? "Taideteoskokonaisuuksien" sijaan itse Lehto tuntuu korostuvan (kuten tässäkin tekstissä). Kustantajan ja taiteilijan roolit eivät sulaudu toisiinsa ollenkaan saumattomasti – brändiksi on teosten sijaan asettunut kustantaja Leevi Lehto.
3
Lehto puhui kiinnostavasti myös kritiikistä: "Kirjojen nimikkeiden räjähdysmäinen kasvu ei ole vaikuttanut kritiikkiin juuri mitenkään. Niitä kirjoitetaan yhä siitä asetelmasta, että kirjoja on rajallinen määrä."
Vaihtoehdoksi hän kokee julkaisuluettelon, joka kattaisi vuoden kaikki kirjat.
Kritiikiksi sopisi hänen mukaansa tähtien jakaminen, jolla kriitikot antaisivat leffatyyliin lukusuosituksia. Tällaisen pisteyttävän kulttuurikäsityksen tuotteistava vaikutus ei siis tunnu häiritsevän häntä. Se laadunvalvonta, jonka hän kokee kustannustoimittamisen suhteen turhaksi tulisi siis siirtää kriitikoiden (ja tietysti myös lukijoiden) tehtäväksi.
Teosten näkyvyys jää samalla tekijöiden itsensä varaan. "Ntamon kirjailijoista on tullut hyviä teostensa markkinoijia. Se on terve kehitys verrattuna siihen, mikä on ollut esimerkiksi Sofi Oksasen suhtautuminen markkinointiin."
Mikä sitten on Lehdon lopullinen päämäärä? "Visioni on kirjanjakelun kertakaikkinen muuttaminen, että tulee kahdet markkinat."
Myyntikäyrä tähän tavoitteeseen on lupaava, mutta absoluuttisesti matka on käytännössä aloittamatta. Vuoden 2009 kirjoja on myyty keskimäärin 60 per kirja, hittinä Timo Harjun palkintokirja Kastelimme heitä runsaasti kahvilla, jonka painos on nyt noin 500.
2010 syyskuun myynti on 16000e, mikä tarkoittaa noin tuhatta kirjaa.
Ntamo on julkaissut tähän mennessä 105 kirjaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvä raportti, jälleen kerran.
VastaaPoistaMua mietityttää tuo loppu: "2010 syyskuun myynti on 16000€, mikä tarkoittaa noin tuhatta kirjaa". Minusta tuo on huikea myyntimäärä yhdelle kuulle! (Okei, syyskuu on kai yksi myyvimmistä kuukausista kun edessä on kaikenlaisia skaboja, mutta silti.) Varsinkin kun otetaan huomioon, että ntamon jakelu ei ole kovin lavea; periaatteessa vain yksi kirjakauppa ja nettimyynti.
kiitti, aksu. valittivat, ettei media ollut paikalla, mutta sinä olet media.
VastaaPoistatuo määrä on tosiaan yllättävä. kenties muina kuukausina myynti ei vedä ihan näin, nyt varmaan esim. aronpuron retroa on hankittu aika paljon.
ollaan täällä kyllä keskenämme mietitty, että ntamolla nimekkeitten määrä nostaa myyntiä merkittävästi. jos nimekkeitä on yli sata, ei tuhannen kpl:n myyntiin tarvita kuin kymmenkunta kutakin - laskennallisesti. se ei oo paljoa. sen saa varmastikin aikaan tolla l.l:n nykyisellä markkinointitavalla, joka pohjaa tietysti vahvasti verkostoihin. ntamolla on myös helkutisti eri tekijöitä, jos vertaa sellaisiin perinteisiin pieniin kustantamoihin, jotka saattaa rakentaa täysin muutaman kirjoittajan tuotannon jatkuvuudelle. tuo verkostoisuus on ihan selvä juttu myös kustannustoimittamisessa. kyllä siinä on pointtiakin, että kust.toimittajat on markkinoiden kuollutta painoa, ainakin tämänhetkisessä tilanteessa - myös isompien kustantamojen laatua (öh) tarkkaillessa on ihan selvää, että kyllä se toimitustyökin kusee. ja onhan tää asetelma julkaisuvapauden kannalta ihan olennainen, jos ainakin luodaan illuusio siitä, että kaunokirjallinen matsku tehdään "vapaasti" ja rajoittamatta, annetaan mahdollisuus sellaisille estetiikoille, jotka lukijakunta ja kritiikki voi nimetä, hahmottaa, hylätä tai hyväksyä. mä toivon kyllä oikeesti, että suomalaisessa kritiikissä riittää voimat tähän. ongelma vaan on se, että kustannusrakenne, jota ntamo l.l:n kuvailemalla tavalla huojuttelee, heijastuu myös kritiikin kirjoittamiseen ja julkaisemiseen.
joo, piti vielä palata tänne. ll:n jutuissa on tossa nyt aika monta provokatorista pointtia.
VastaaPoista- kirjojen arvostelu elokuvien tapaan tähdillä. mä tykkään perusteellisista arvosteluista ja esseistä, ja pitäsin tämmöstä tähtimetodia lähinnä jonkin kokeellisen asteriskikritiikin muotona, ja en oikein usko sen antoisuuteen. pikemminkin ois hyvä, että nimekkeiden lisääntyminen johtas kritiikin monipuolistumiseen. tällä hetkellä vähän hankalaa on se, että joistakin kirjoista ilmestyy kaikkialla kritiikki, saatetaan tehdä kymmenkunta likimain samanlaista kritiikkiä samasta kirjasta. mun on vähän vaikee nähdä ketä tämä palvelis. että jos kriitikoille tulis oikeesti vähän pakkoa mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, se saattas tuoda hedelmällistä otetta arvosteluihin laajemminkin.
- "ntamo on kokeellinen taideteokseni", josta aksu päättelet, että ntamon kirjailijat ovat kollaboratorisessa suhteessa ntamon brändikasvoon (l.l.) tää vaatis vähän tarkempaa syyniä. mulle tää ajatus ei oo henkilökohtaisesti kovin miellyttävä, ja se vaatii absoluuttista avoimuutta. tollasessa projektissa kohtaa väistämättä monenlaisia taiteellisia, sosiaalisia eikä vähiten taloudellisia intressejä.
- perinteisen kustantamokentän leimakirvestely saattaa olla mielekästä jonkin aikaa ja jossain vaiheessa uuden markkina- ja julkaisualueen raivaamista. mutta kuinka pitkään. ntamon eduksi on sanottava, että se on kuitenkin positiivinen, toimiva ja olemassaoleva tuotantorakenne, eli l.l:n perinteiseen kustannustoimintaan kohdistuvat näkemykset eivät ole jääneet pelkäksi marmattamiseksi.
- en pitäis kovinkaan selvänä, että kustannustoimittaja sinänsä on sitä kuollutta painoa. taitamaton kustannustoimittaja, tai sellainen, joka ei pysty työskentelemään otollisissa olosuhteissa. ja kyllähän myös isojen kustantamojen julkaisujen suhteen on ihan selvää, että monenlaiset verkostot on käyneet niitä kässäreitä läpi, muutkin kuin tekijä ja kustannustoimittaja. että jotenkin mä pidän siitä ajatuksesta, että tekijä (vertaisverkostoineen) antaa hahmon teokselleen tossa ntamon ideaalissa. tietysti tuloksena on myös paljon matskua, jota ois ilmeisesti pitänyt "kustannustoimittaa". mutta tää on semmonen asia, joka osuu suoraan käsityksiin kirjallisuuden luonteesta.
ja mä odotan sitä, että yleiskustantamo ntamo ryhtyy valloittamaan oppikirjamarkkinoita. siellä ne isot lahnat kutee.
tämmöstä myös:
VastaaPoistahttp://antiaikalainen.blogspot.com/2010/09/liian-hyvaa-kritisoitavaksi.html
Hieno ja ajatuksia herättävä raportti!
VastaaPoistaMyöskin hyvä ajatus Maarialta nuo oppikirjamarkkinat. Siellä olisikin tilausta ntamon kaltaiselle toimijalle. Tosin kirjojen saattaminen käyttöön vaatii yleensä aika hirmuisia markkinointi- ja voiteluponnisteluja...
Sitten vielä tuosta 16ooo€ myynnistä: voisiko olla niin, että tuo olisi vuoden 2010 myyntiluku syyskuuhun mennessä? Epäilen todella että 1000 nimikettä myytäisiin yhdessä (vajaassa) kuukaudessa. Nollamarkkinoinnilla. Etenkin jos tiedotustilaisuuksissa yhä käy "vain" blogaajat (vaikka täältähän se paras matsku tulee tietenkin).
Mutta jos todellakin näin on, on herra Lehto kyllä todellinen markkinavelho. Saattaisi olla myyntialan tunnustus paikallaan...
Oppikirjamarkkinat on hykerryttävä idea. Sitä voisi kasvattaa perustamalla oppilaitoksia...
VastaaPoistaTuosta tähtien antamisesta mäkin olen kategorisen kielteisellä linjalla. Se ei ole tuonut elokuviin mitään muuta kuin vähentänyt kritiikin merkitystä, kaiken lisäksi se paljastui jokin aika sitten Hollywoodissa korruptoituneeksi systeemiksi. Tähtien jakamiseen vaikuttaa ilmiselvästi myös markkinointi, minkä huomaa esim. siitä, että Taru sormusten herrasta sai valkokankaalla täyttä pottia järestään, kun taas telkkariin saapuessa tähtiä oli ropissut ja "kriittistä" asennetta tuotiin esiin. Tähdet kuvastavat lähinnä elokuvasta syntynyttä mielikuvaa, ja siksi ne suhteutuvat ensiksi elokuvan brändiarvoon ja vasta toisena sisällöllisiin kysymyksiin. Kritiikkisysteeminä se on siksi aivan p***a.
Kustannusalan mullistukset tavallaan pakottavat suhtautumaan vallitseviin mureneviin käytäntöihin. Tässä raportissani olen ottanut vain sen näkökulmaksi, vaikka tuossa lasipalatsin tilaisuudessa julkaistiin myös monia kirjoja (myös se Janne Kortteisen odotettu esikoinen).
Ntamon rooli on kustannuspoliittisesti niin tärkeä, että tätä puolta täytyykin nyt painottaa. Leevi Lehdon agendalla on levitystoiminnan laajentaminen, mihin sisältyy uudet nettisivut ja tavoite saada ntamon teoksia myyntiin maakuntien kirjakauppoihin ohi tukkuportaiden. Poesia on tietysti toinen kiinnostava alan toimija perustaessaan osuuskuntaa. Näiden poikkikustantavien laitosten visiot ovatkin sitten lähes ainoita vaihtoehtoja käsiin kuolevalle kustannusmaailmalle.
Ja tuo 16000 hämmensi minuakin. Leevi sanoi sen sivulauseessa aika epäselvästi, mistä johtuen itsekin räknäsin päässäni mielestäni isoa pottia. 2010 syyskuuhun asti se olisi kovin pieni summa, kun selvillä on, että ntamon kirjat menevät enenevässä määrin kaupaksi. Yhden kuun myyntinä se on sitten kertaluokkia hyppäävä potti, mikä tosiaan saattaa kyllä hyvinkin pitää paikkansa tuolla Teemu Helteen logiikalla.
ehkä ois aika kiinnittää myös huomiota tohon l.l:n retoriikkaan. kyllä se tajuaa itse jo valmiiksi jokaisen vasta-argumentin, joka kirjalliselta väeltä tulee kun ehdotetaan kirjojen arvostelemista tähdillä. kiinnostavampaa onkin että miks se noin sanoo. siis nuo sen sanomiset ei oikeesti oo välttämättä sinänsä kiinnostavia tai varteeenotettavia, vaan pikemminkin ne reaktiot, joita tommonen voi herättää.
VastaaPoistalisäksi on jännää, että tässä syntyy semmonen illuusio jostain tavattomasta laajuudesta. l.l:n perustava ajatus siitä, mikä kiinnostaa seitsemää, kertoo ihan selvästi jonkinlaisesta mittakaavojen siirtelystä. mä en ihan tajua sitä, siksi musta tuntuu etten pysty edes kritikoimaan tota ajatusta. ois vähän tyhmää sanoo siitä mitään kun ei oikein ole jyvällä sen sosiologiasta ja matematiikasta ja ekonomiasta.
Hyvä pointti. Mutta mua väsyttää psykologisoiva strategisuus sen suhteen mitä kukin mahtaa ajatella tehdessään siirron x, vaikka se ntamo-hommaan saumattomasti usein sopiikin. Kyynisestihän tuollaiset reaktionherättämisjutut lankeavat markkinoinniksi, any publicity is...
VastaaPoistaJa tuosta 7 ihmisen alkupaukusta on käsittääkseni jo päästy eroon. Näin siis Lehto itse sanoo, tosiaan tavoitteena synnyttää kahdet markkinat.
Hänen tunnnustuksekseen on sanottava, että toiminnassa on suoraselkäisyyttä, jota arvostan vietävästi - esim Harjun menestystä, tai Hyvärisen tai Tennilän, ei ole sinetöity henkselinpaukutteluna. Kysymys on satunnaisia kilpailuja suuremmista asioista, vaikka juuri ne tuovatkin ntamoa "kansan" tietoisuuteen. Lehto suhtautuu palkintoihin ja kilpailuihin kielteisesti, mitä arvostan suuresti - varsinkin kun hänen kustantamonsa markkinastrategiaan kilpailujen musta hevonen -kortti sopisi kuin tauti.
Mittakaavoja siis kyllä siirrellään, mutta ei missään nimessä opportunistisesti, vaan kokonaisuuksina.
Niin siis mun on pakko myöntää, että Leevin ajatus tähtiluokitussysteemistä kirjoista tehdyn kritiikin suhteen on houkutteleva sikäli, että vaikka itsekin pidän kovasti perinteisestä kritiikistä on se jollakin lailla "dead meet": ketään ei varsinaisesti kiinnosta mitä kritiikki sanoo (tässä 'keillä' tarkoitan kirjoittajia itsejään) vaan vain se onko se positiivinen vai negatiivinen. Tietenkin kenties esim. Hesarin tilaajakuntaa palvellee parhaiten nykyinen systeemi, mutta minua ei. Tosin viimeisin Majanderin kirjoittama, tai Maarian minun blogissani esiin tuoma Petäjän kritiikki herättävät kysymyksen siitä palveleeko sellaiset yhtään ketään. Että toisaalta kirjoitetaan "suurelle yleisölle", toisaalta halutaan hukkua siihen omaan mahdottoman suorituskykyiseen henkilöön.
VastaaPoistaTavallaan jotkut, varsinkin sanomalehtikritiikit, ovat jo tähtiluokituskamaa aka paskoja, mielipideilmaisuja. Sen sijaan näkisin tähtiluokituksen rinnalle selvän tilauksen sitten laajemmalle, esseemäiselle kirjakritiikille, jossakin muualla kuin esim. Hesarin kulttuuriosiossa. Vaikkapa Kritiikki-lehdessä.
Mitä markkinointiin tulee - on sinänsä aivan sama mikä on ntamon markkinointi- ja markkinastrategia jos se kerran toimii, onko markkinoilla sitten yksi vai sata teosta, onko sen väliä. Lähinnä ihmetyttää se, että oli niin tai näin, niin ntamo tekee kaiketi vähemmän tappiota kuin esim. Teos, jonka senkin fyrkat ennen pitkää loppuvat tuollaisella taseella. Enkä sano tätä vinoillakseni vaan ihmetelläkseni aidosti omituista tilannetta, ihmettelen varovasti: ntamo kilpailee pian aidosti lukijoista "suurten" kanssa, mutta täysin eri budjetein.
Hyvää ja kiinnostavaa keskustelua! Sanon puolestani ja itsestäni sen, että tottakai tiedostan olevani retoorikko - jokainen on, ja minusta on parempi olla sitä tiedostaen kuin tiedostamattaan. Ja Maaria: seitsemän-teesin voisi ilmaista myös sanomalla, että jokainen oikeasti muutoksen nimen ansaitseva kulttuurin tietoisuudessa ja käytännöissä alkaa AINA mahdottomuutena. Itse olen vuosien ja kymmensellaisten varrella niin tottunut jatkuvasti ympärillä soivaan "Eihän me nyt noin VOIDA tehdä" ja "No tuo nyt AINAKAAN ei toimi" -huutoon, että provokaatioista on näköjään tullut vähän toinen luonto. Niistä tuli jonkin verran kiinnostavan tuntuista pyyhettä esseekirjani kritiikeissä ja olen kokeillut itsetutkistelua, mutta ei se mitään muuta: mikään muu ei vaan toimi. Tämä hämmentää mua jatkuvasti enkä vieläkään ihan tiedä, mitä sen perusteella tulisi ajatella monestakin asiasta. Onko esim. niin, että - niinkuin Hercule Poirot sanoo yhdessä Christien dekkarissa ja mahd. seuraavan teokseni motossa - "Ihmisen äly tiedostamatta välttää kaikkea omaperäistä"? No, ntamo itse on provokaatio ja edelleen, yli kolme vuotta jälkeen, niin mahdoton että "media" tiedostamattaan onnistuu kollektiivisesti viimeiseen mieheen olemaan poissa infosta ja edes julkaisematta uutista, jossa takuulla on enemmän särmää sen paljon puhutun kriisin näkökulmasta kuin esim. siinä rikoskirjailijoiden hämärähankkeessa, josta Hesari esim. kuulemma repi kokonaisen sivun tässä taannoin. Tässä ei ole mitään katkeruutta: olen tuollaiseen tasan tottunut ja osaan kumma kyllä aina ennakoida sen - kas kun se on vain (varmaan välttämätön) osa sitä kummallisuutta, että ntamo, vaikka pysyykin provokaationa, tosiaan toimii.
VastaaPoistaKritiikeistä: varsinainen pointtini oli että on olemassa tilaus julkaisulle / foorumille, joka ottaisi missiokseen esitellä KAIKKI julkaistava. Sellainen toteutuisi tietysti netissä, ja olisi täällä melko yksinkertaisestikin tehtävissä. Jos sellainen luotaisiin, sen esittelyt olisivat tietysti lyhyitä ja tiiviitä, tähtikritiikkiTYYPPISIÄ. Eivätkä tietenkään poistaisi vaan päin vastoin ruokkisivat perinteellisemmän tyylistä paneutuvaa, analysoivaa, arvottavaakin kritiikkiä (tuollaisen portaalin yhtenä elementtinä voisi olla kattava linkittäminen kaikkeen muuhun kustakin teoksesta kirjoitettuun - tehtävä, jota Kritiikkiportti.fi nyt osittain jo toteuttaakin). En siis sanonut: pisteytys kaikkiin kritiikkeihin! vaan (ja puoliksi leikilläni): ehkä voisimme oppia sietämään myös jotain tähtien antamisen tapaista. Sekin riitti pelottamaan. Mikä on hyvä. Sillä vaikka muutos ei alakaan pelosta, se näköjään kulkee useimmiten myös sen kautta.
Ja Teemu: ntamo ei tee tappiota.
Bisneksenä ntamo on lähes täydellisen riskitön. Tuotteet ovat ilmaisia, niitä on paljon, levitys tapahtuu tilausten mukaan ja kiinteitä kuluja ei ole. On vain voitettavaa. Kirjailijat tietenkin puhuvat ja markkinoivat kykyjensä mukaan teoksiaan ja koska niitä ei markkinoida tai toimiteta muuten, jää kustantamon ainoaksi työsaraksi taittaminen ja valitseminen.
VastaaPoistaNäiden realiteettien päälle sitten voi rakentaa kaikenlaisia ideatason kultturin lanseerausmalleja - mikä raakaa rahataloutta ajatellen onkin viisasta, sillä kokonaisuus elää ja hengittää vain niiden kautta. Tässä suhteessa hype voisi olla suurempikin.
Ntamoa voi lähestyä kovin monelta kantilta, koska se on jatkuvan muotoutumisen tilassa. Siinä missä on totta, että se murtaa kustannusparadigmoja ja keventää kirjallisuuden raskaita instituutioita synnyttäen sisältökeskeistä kirjallisuuskäsitystä on yhtä lailla totta, että se on verkostomarkkinoinnin logiikkaa toteuttava kirjallisuuden pyramidibisnes.
Leevi: hyvä=), olen siis oikeassa käsityksessä.
VastaaPoistaAksu: eivätkö perinteiset kustantamot ole tuon verkostomarkkinoinnin logiikkaa toteuttavan kirjallisuuden pyramidibisneksen huipulla? (vrt. kaikki mahdolliset apurahahärdellit, kirjallisuuspalkinnot, haastattelutuokiot akateemisessa etc).
Ei, koska pyramidibisneksen evoluutioon kuuluu, että se joko kuihtuu tai kuoriutuu erillisiksi instituutioiksi, joita kutsutaan kulttuurin rakenteiksi:)
VastaaPoistaEli niinkuin esim. Kalevi Jäntin palkinto? Vai ymmärränkö mä nyt ihan väärin =)?
VastaaPoistaVielä pointsi tähän Leevin tuonne ylemmäs kirjoittamaan näkemykseen:
VastaaPoista"ntamo itse on provokaatio ja edelleen, yli kolme vuotta jälkeen, niin mahdoton että "media" tiedostamattaan onnistuu kollektiivisesti viimeiseen mieheen olemaan poissa infosta ja edes julkaisematta uutista"
Tää on kyllä hauska ajatus, mutta ei sitten kuitenkaan ehkä ihan täysin totuuden mukainen. Ntamosta on tehty isoja juttuja kaikkiin uskottaviin medioihin aiemmin. Tämä uudistus suhteessa rikoskirjallisuussyndikaattiin on sikäli pienimuotoisempi, että dekkaristit aloittivat jotakin alusta, kun taas ntamo viilasi linjaansa ja orientoitui julkisesti tulevaan. Media ei sitä paitsi ollut poissa viimeiseen mieheen, paikalla oli useita sen edustajia (kuten minä), vaikka uutisointia pressistä ei nyt tullutkaan.
Siinä Leevi on kyllä täysin oikeassa, että päivälehdistö menetti uutisen, joka kyllä kiinnostaa ihmisiä poikkeuksellisen paljon. Tiedoksi vaan hesarille että tässä blogissa oli "uutisoinnin" seurauksena eilen tuhat käyntiä ja Tommi Melenderin blogissa varmaan tuplaten toinen mokoma. Teemu Helle kirjoitti yhteenvetoa aiheesta vielä omassa blogissaan:
http://neonvalot.blogspot.com/2010/09/jaa-rikottu.html
Näiden lukujen valossa oikeastaan tuntuu siltä, että ntamon touhuista tiedottaminen ja uudistusten merkitysten pohtiminen käy sitten ehkä kuitenkin kaikista tehokkaimmin täällä netin epävirallisissa uutistoimistoissa.
Aihetta sivuten:
VastaaPoistahttp://tilkkeet.blogspot.com/2010/09/ntamosta.html
Luullakseni olen jäänyt 90-luvulle, eli kokemukseen siitä, että kustannustoimittajan työ kustantamossa on runoilijan etu. Se, että jollakulla kustantamossa on aikaa olla runoilijan yhteistyökumppani, oli siihen aikaan vanhan maailman hitautta ja viisautta, mutta myös luksusta, jota taloudellisuus uhkasi karsia. Niin tässäkin ketjussa puhutaan: kustannustoimittaminen on rahaavievää. Mutta nyt se on myös pois kirjailijalta, ei hänen edukseen.
VastaaPoistaEi vastaa minun kokemustani. En tosin osaa sanoa, mikä osa kustannustoimittamisen hyvyydestä on sertifikaatin tuomaa turvallisuudentunnetta (toinen ammatti-ihminen seisoo kanssani tämän kirjan takana, ja hänen kauttaan isällinen vanhalle rahalle perustettu kustannusinstituutio). En sano "pois se minusta", pois se minusta. Mutta kustannustoimittaja on lisäksi välittäjä runoilijan ja kustantajan välissä. Ilman välittäjää "suuri kustantamo" olisi runoilijalle kohtuullisen pelottava paikka.
Kaikki tämä tietysti menettää merkityksensä, jos ajatellaan, ettei runoudella ole mitään syytä hakea turvaa suurista kustantamoista.
Pauliina, erittäin olennainen huomio. Tätä hommaa pitäisi tosiaan lähestyä myös kirjanteon käytäntöjen kautta ja ottaa huomioon kustannustoimittaminen kokonaisuutena suhteessa kirjailijan työhön. Olen juuri lähdössä merelle karmeassa kiireessä, ehdin äsken vilkaista Jonimatin blogia, sekin kiteyttää keskustelua. Hyviä pohdinnan aiheita syyshyisessä saaristossa.
VastaaPoistaOma yritykseni ymmärtää, miksi ntamossa tuntuu olevan jotain niin syvästi ristiriitaista:
VastaaPoistahttp://www.idiootti.fi/2010/10/06/ntamo-avantgarden-suklaarasia-vai-makkaratehdas/
Minusta pitää ottaa huomioon ja olisi mielenkiintoista tarkastella lähemmin, kuinka suuri vastuu kustannustoimittajilla, tai lukijoilla, perinteisissä kustantamoissa on, tai on ollut: vasta nyt sitä valtikkaa siitä mitä julkaistaan on ryhdytty pois kaluamaan.
VastaaPoistaAntti Arnkilin kommentit omassa blogissani jollakin lailla perustelevat kustannustoimittamisen, nimenomaan ammattina, vähän tyhjän päälle. Samalla voinee ihmetellä Jonimatin lailla hivenen arrogantisti, kuinka luottaa siihen, että kustantamoista myös välttämättä löytyvät ne kaikkein osaavimmat, ne ketkä osaavat olla korvat höröllä että hei nyt on hienoa runoa? Varsinkin siinä valossa, että kustannustoimitettu runous on jollakin tavalla edelleen sertifioitu "laatutuotteeksi" mutta mun silmiin ja korviin ei ole iskeytynyt vielä perusteluja miksi niin on vieläkin on.
Teemu, tyhjän päällähän täällä ollaan, mutta ei onneksi tyhjän panttina.
VastaaPoistaJonimatin ja sun ihmettelyyn täytyy ehkä sanoa niin kuin sotamies Salo: parahiin en kuulu jne. Onneksi on poEsia ja ntamo. Mitä enemmän toimijoita kentällä, sen parempi. Jos minulla olisi kaikki valta, ampuisin itseni välittömästi.
Itse en ajattele, että toimittaminen olisi mikään sertifikaatti. Mutta kai siihen on syitä miksi esim. poEsiassa teoksia toimitetaan intensiivisestikin.
Kokemusteni mukaan monet tekijät toivovat kommenttikierroksia. Niiden tarkoituksena ei ole ohjata tekijää johonkin suuntaan vaan peilata kirjoittajalle tuttu teksti takaisin vieraana ja jossain mielessä uutena. Usein käy niin, että kirjoittaja saa kierrosten seurauksena uusia ideoita. OMIA ideoita.
Antti, ei ole mitenkään tarkoitukseni ollut eikä ole alentaa kustannustoimittamista saati -toimittajia. On tarkoitus ollut herättää henkiin ihmetystä siihen miksi sen ja muutenkin perinteisten kustantamoiden yllä on edelleenkin, tosin koko ajan vähenevässä määrin, jokin omituinen hehku jne. Kyse on, osin vanhakantaisista toimintatavoista ja siitä kuinka niihin suhtaudutaan.
VastaaPoistaKalevi Jäntin palkintokilpailuun yritin osallistua esikoisellani, mutta heidän puolelta vastattiin tiedusteluihini vain, että kustantamo ehdottaa kilpailijat jne. Ja koska, varsinkin ntamon kohdalla, vapaakappaleita ei runoilijalle ole tullut on kilpailuihin osallistuminen ollut pitkälti mahdotonta. Se ei olisi sitä mikäli sähköisesti voisi kokoelmansa lähettää myös, näin digiaikakaudella. Sehän nyt kummaa edistyksellisyyttä olisi jos voisi.
Hesarin esikoisskaban nippukritiikkihärdellin kohdalla oli kummallista, että jokainen ko. kritiikin opus oli joko ntamon tai poEsian. Ei se sattumaa ollut.
Välillä ntamon kirjoja on syytetty kustannustoimittamattomuudesta. Kuinka se oikein näkyy - sitä en oikein tiedä, vastausta en ole saanut. Varsinkin kun mietin sitä Antti sinun esittämääsi kontekstiin siitä millaista kustannustoimittaminen oikein on.
Jos tässä jotain pitäisi ampua, niin lopullisesti alas ne vanhat ennakkoluulot joita kirjallisella kentällä on ollut. Luottaa siihen, että mistä ikinä kustantamosta kokoelmat julkaistaankaan, ne on samalla viivalla ja siitä lähdetään suhtautumaan. Sillä jostakin on syntynyt esim. jonkinlainen ihanne "kustannustoimitetusta runoudesta" jonka kriteerejä kai minun kokoelmani kriitikoiden mukaan eivät ole täyttäneet. Mikä siis on tuo ihanne, johon olisi pitänyt/pitäisi pyrkiä? Sitä tässä on kysytty ja siihen ei ole vastattu. Paitsi sinä Antti, kiitos siitä. Vastauksesi vain hämmensi aikatavalla, koska yhtäkkiä en enää ymmärtänytkään sitä alentavaa asennetta jota minäkin olen runoudellani joutunut kohtaamaan.
(Tää on nyt vähän toissijaista minkään keskustelun kannalta, mutta Antti, tekee mieli huomauttaa, ettei mikään mun kommenteista ole ollut kritiikkiä sulle, kuten kenties oletit; en 2007 käsistäni laatiessa ja julkaisijaa etsiessä ole tiennyt, että olet ollut Otavalla (jolta sitä ennen olin saanut vain monisteita vastauksena - missä ei ole mitään vikaa) & sen jälkeen en ole kaivannut runoilleni uutta julkaisijaa.)
VastaaPoistaTeemu, olen täysin samaa mieltä. Nuo ovat juuri niitä rakenteita, jotka pitäisi murentaa. Ja kyllä ne murentuvatkin lähivuosina. Jokainen teos puhukoon puolestaan, ehdottomasti.
VastaaPoistaOtan kiinni vielä Jonimatin kommenttia sivuten,
VastaaPoistaja liityn siihen. Ketään ei mielestäni ole henkilökohtaisesti edes kritikoitu, vain instituutioita ja käsitteitä, täysin typeriä ennakkoluuloja.
Ja on minusta kummallista miten alkeellisessa tilanteessa ne vieläkin ovat. Ongelma tietysti on, ettei mikään muutu ennen kuin ihmisten henkilökohtaiset pinttyneet käsitykset muuttuvat. Ja kovin hitaasti ne muuttuu kun lähes itsekseen täältä hyvin hyvin marginaalista huutelee. Mutta yritettävä on - ei ne ilmankaan käänny.
Yksi suurimmista sellaisista on mielikuva "runouden vaikeudesta", mikä useimpien lukijoiden mielissä on. Siis esim. niiden isien, ketkä saavat aina isänpäiväksi uuden ilkkaremeksen tai niiden, ketkä ostavat sen heille. Tällä viittaan aikaisempaan. Vaikka oli hyvä, että Harjun Timo julkaisi ntamolta voi vain kuvitella millainen suksee sopivan markkinarahan työntämänä hänen teoksensa olisi voinut olla. En tiedä yrittikö hän saada edes suuriin taloihin kässäriään, mutta hänen lisäkseen lienee muitakin vahvalla yhteiskunnallisella agendalla liikkeellä olevia. Koska edelleen sekin suosittu runous, joka hyvin myy tänä päivänä, on edelleen runoden marginaalista: murrerunous tai Tabermann. Että jospa joskus kymmenen suosituimman äitienpäiväkirjan joukossa olisi yksi nuoren runoilijan teos.
minä nyt tuun tähän vähän puskasta hötäsemään. kustannustoimittajan käsittäminen tarpeettomana on kiinnostava argumentti, joka ei kuitenkaan varmaan kohdistu siihen, etteikö useimmille teoksille esilukeminen, kommentointi ja jopa konkreettiset ehdotukset tekisi hyvää. tekijä on toisinaan sokea oman työnsä vahvuuksillekin, ei vain virheille. jos kustantoma pystyy tarjoamaan luotetun kustannustoimittajan kaltaisen vakiokommentoijan, joka lisäksi toimii välittäjänä tekijän ja kustannusliikkeen asioissa, on tilanne ihanteellinen. tässä nyt on sanottava, että ainakin mun mielestä isoilta kustantamoilta parhaiten runoutta on julkaissut otava, muilta taas välillä tulee sellaista kamaa, että kustannustoimittajien ammattitaitokin on vähän kyseenalainen. otava on panostanut runouteen sinänsä, mutta mua toisinaan mietityttää se, että isot julkasee runoutta lähinnä sen takia, että se kuuluu uskottavan kustantamon profiiliin - joskus pääsee hyvä kirja, usein ei. rakennemuutoshan tässä on kyseessä kuitenkin, ja käsittääkseni laajemminkin työelämässä valitellaan kiirettä, väsymystä ja huono työilmapiiri on suomalaisten työpaikkojen tavallinen vitsaus. ja sit vielä tää lamataantuma whatever, joka antaa yrityksille suloisen tekosyyn irtisanoa. oon oikeesti lukenut noita antin kommentteja ilahtuneena, ihmiset harvoin sanoo mitään jos työpaikalla asiat on järjestyksessä. mut esim. ntamon puheissa + niiden inspiroimissa puheenvuoroissa kyse saattaa olla niin laajoista kapitalististen verkostojen epäilystä ja toisinkäyttämisestä, että "kustannustoimittajia ei tarvita" -tyyppiset heitot pitäs ymmärtää ideologisella tasolla.
VastaaPoistantamon kiistämätön ansio on se, että sen kautta on tullut ulos huomattava määrä hyviä teoksia. ja loistavien lisäksi teoksia, joissa on kiinnostavia piirteitä, ja jotka voi tavalla tai toisella vaikuttaa kirjallisuuden kentässä pelkällä olemassaolollaan. ja sen lisäksi sieltä on tullut aika merkittävästi käännösrunoutta ja kansainvälisiä julkaisuja. mä katson tässä nyt ehkä enemmän l.lehdon tekoja kuin puheita, niitä vastenhan puheetkin asettuvat uomiinsa.
teemu, minen tiiä oisinko minä siinä vaiheessa onnellinen kun äitienpäiväkirjojen top kympissä ois jonkun nuoren runoilijan teos. sillon ois... uus tabermann syntyny? tai jotkut kirjat täysin sekasin.
Maaria, kuvaat aika paljon juuri sitä, mitä mäkin yritän vähän päättömän onnettomasti sanoa.
VastaaPoistaEns alkuun tuohon viimeiseen: suomalaisten lukutottumukset ovat tylsiä. Top kympissä on jännitystä ja viihdettä, eikä siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta kun se on lähes vain ja ainoastaan sitä. Ja sitten siellä on Sofi Oksasen Puhdistus, joka on saanut niin valtavan suosion, että tuota kontekstia vasten alan jo epäilemään sen kirjan mielekkyytttä ja kiinnostavuutta mitä itseeni tulee. Sillä on hurja suosio, koska se on sinne rahalla painettu ja työnnetty. Parit palkinnot vielä päälle ja avot -. Sama kävi Harjun Timon kokoelman kohdalla: Ajankohtainen kakkonen ja Kritiikin kannukset ja yhtäkkiä hänen teostaan on myyty enemmän kuin minun teoksiani yhteensä. Ja hyvä niin - vaihtelua kansan syville riveille, joka samalla murtaa vähän sitä totunnaisuuden muuria -> erilaista runoutta estradille (kuten Otavalta vaikka Salmenniemen hienot teokset).
Otavan kirjoja minäkin olen ilolla seuraillut ja lukenut. Ongelmaksi tietenkin korostuu niiden hinta versus vaikka poEsian opukset, jälkimmäisiin mulla on paremmin varaa.
Tuosta työpaikka-argumentista mäkin olen yrittänyt jauhaa: kustannustoimittajalla on pakko olla työssään myös jonkinlainen taloudellinen agenda, koska hänelle maksetaan siitä työstä palkkaa. Vai onko se sitten vain sitä "uskottavan profiilin" ylläpitoa eli ts. hyväntekeväisyyttä, mikä olisi typerää bisnestä vain mutta älyttömän arvostettavaa kulttuurin ja runouden kannalta.
Tähän liittyen, ja samalla myös Kantokorven ihmettelyyn siitä miksei ntamolta julkaisevat hae apurahoja, otan itseni esimerkiksi:
Ei siinä ole järkeä. Elääkö täällä runokokoelmia kirjoittamalla kukaan? Joutuisi vielä enemmän pohtimaan tulonsaantia muualta. Mä järjestän tuloni päivätöistä - näin mulle jää taloudellinen riippumattomuus runouden suhteen. Se antaa minulle mahdollisuuden kokeilla, haastaa itseni ja runous.
Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)
VastaaPoista