Blogroll

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Miten yliopisto vallataan

Jyväskylän keskusta nukkuu keskipäivän kuollutta hetkeä. Poliisit potkivat maijan renkaita Seminaarinkadun alkupäässä. Huomiseen Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen opiskelijamellakkaan on 20 tuntia aikaa.

Yliopistouudistusten myötä Jyväskylän taideaineiden laitokset ovat marginalisoituneet entisestään. Olen ollut kuvioissa kahdeksan vuotta. Ensin opiskelijana, sitten etäopiskelijana ja nyttemmin turistina.

Se, mikä on käynyt selväksi, on että yliopistoa hoidetaan panos-tuotto -periaatteella. Suomeksi: opintojen ja tutkimuksen sisällöt ovat alisteisia tutkintojen määrälle, joiden perusteella professorit voivat rahoittaa pikkuprojektejaan, joiden kulttuurinen merkitys on kiusallisen marginaalinen, mutta budjetti kuitenkin sellainen, ettei Nizzan seminaarissa tarvitse majoittua keskustan ulkopuolelle.

Tässä sivussa on sitten opiskelija- ja jatko-opiskelijavoimin synnytetty runouden paradigmoja, solmittu kontakeja eri lehtiin, kustantamoihin, tapahtumiin ja taidekouluihin. Kirjoitettu kaunokirjallisia teoksia ja pystytetty taidenäyttelyitä. Se ei tunnu kiinnostavan yliopistoa. Tällaiset suoraan kulttuurin sisältöön tähtäävät projektit kun eivät näy panos-tuotto -tilastoissa. Yliopistoa johtaa resignoitunut eliitti, jonka nimiä joutuu hakemaan laitoksien sivuilta, koska heitä ei tunneta heidän saavutustensa perusteella.

Nyt sitten nuoriso iskee takaisin. Tutkintotehdas-nimikkeen alle on rakennettu opiskelijatapahtuma, jossa henkilökunta saa olla paikalla, mutta vain kuulijana. Koska eletään 2000-lukua, opiskelijat kysyivät tapahtumalle kiltisti luvan, joka ei voitu muuta kuin myöntää. Varsinainen paukku on kuitenkin se, että paikalle on kutsuttu koko joukko suomalaisen kulttuurielämän aisankannattajia. Huomenna Juomatehtaalle kokoontuu taiteen ja politiikan rakenteissa vaikuttavia tyyppejä sangen uskottavana litaniana. Tosin Janne Gallen-Kallela-Sirén näyttää peruneen luentonsa, jonka opponointi oli annettu herkullisesti Erkki Pirtolalle.

Olen tutustunut tässä ohessa Tutkintotehtaan teeseihin, tarkoituksenani raportoida tapahtuma Keskisuomalaiseen. Keskeinen ongelma hässäkässä on se, että tavoitteet ovat niin ylimalkaisia, ettei kukaan voi väittää olevansa eri mieltä. Kukapa ei tahtoisi, että Jyväskylän yliopiston taideaineet olisivat näkyvämmin mukana kulttuurin rakenteissa ja että opiskelun syvin sisältö rikastuttaisi kulttuuriamme. Perus juhlapuhekamaa.

Tapahtuman synnytti turhautuminen, ettei perusopetusta enää anneta. Pitää lukea kirjoja ja hakea kumileimasinhenkilökunnalta opintopisteitä. Tapahtuman kasvaessa ollaan vaarassa synnyttää vain mukavat juhlat. Totta kai yliopiston henkilökuntakin kiittää, kun saadaan kivoja vieraita ja vähän performanssia pihalle. Sehän tarkoittaa, että kaikista loisteputkien valossa sähköpostia luetuista vuosista huolimatta he ovat yhä olemassa ja elossa. Se tarkoittaa, että heidän työllään on jokin merkitys, vaikka he eivät olekaan saaneet mitään aikaan.

Pitäisi osata kysyä vaikeita ja vaatia perustavaa muutosta taideaineiden opetukseen. Keskari päätti uutisoida tapahtuman kaupunkisivuillaan ja sain siirron muihin hommiin. En siis voi kysyä Heikki Hangalta mitä hän on päättänyt tehdä olemattomien opintosisältöjen kasvattamiseksi. Humanistisen tiedekunnan hallintopäällikkö Raija Oikaria ja opintoasiain päällikkö Ossi Päärnilää pitäisi myös piinata. Saa nähdä tekeekö sitä kukaan. Epäilen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti