Blogroll

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Uusia käänteitä WSOY:n syöksyssä

Viimeaikaisten uutisten perusteella on käynyt yleisesti yksiselitteisen selväksi, että Suomen suurin kustantamo on paitsi kriisissä myös täysin piittaamaton kielialueemme kirjallisesta kulttuurista. Asiaa sivusi taannoin herkullisesti Irina Björkman: "Kustantamoista huolimatta Suomessa kirjoitetaan yhä hienoja kirjoja."

Tänään oli Hesarissa kuin lopun aikojen kirsikkana kakun päällä (yllättävän pienikokoinen!) työpaikkailmoitus: "Tunnistatko hyvän teoksen? Oletko työssäsi tinkimätön ja taitava? Saatat olla Suomen johtavan kustantatamon WSOY:n KOTIMAISEN KIRJALLISUUDEN KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ" Paljastavasti työnkuvan maalailu päättyy lakoniseen norsunluutornijohtamista kuvaavaan lauseeseen: "Raportoit kustantamon toimitusjohtajalle." Ei siis esimerkiksi "työsi sisällöistä vastaat" - WSOY:ssä raportoidaan, kuten armeijassa.

Vajaa kuukausi sitten Mari Mörö kertoi Aamulehdessä WSOY:n olevan kuin atomipommin jäljiltä. Lehti tiedusteli tilannetta toimitusjohtajalta:
Anna Baijars, ovatko syksyn kirjajulkaisut levällään, ja onko ohjelmaan tulossa muutoksia?
- Olen nyt lomamatkalla, mutta lähtiessäni kaikki oli ihan kunnossa, homma oli silloin hanskassa. Ei siellä ainakaan kustannuspäällikkö Harri Haanpään mukaan mitään hälyttävää tilannetta ollut.

Hokema kuuluu, että rotat jättävät uppoavan laivan. Se on WSOY:llä jo tapahtunut. Nyt sitten lähti kapteenikin, Haanpää ei jäänyt esittelemään kirjasyksyn satoa, joka arvatenkin on ikimuistoisesti päin persettä. Kustantamon varustajat ja osakkaat pitävät vielä lippua korkealla, WSOY on kuin Napoleon Moskovassa. Harri Haanpää oli viimeinen yhdyshenkilö, joka sai myyvät kirjailijat jäämään kustantamoon. Jos nyt ei totaalisen mahdotonta, niin ainakin lohduttoman vaikeaa on löytää Haanpään saappaat täyttävä seuraaja.

Tämä farssi on tietysti erinomaista viihdettä, mutta kyllä se sapettaakin. Kun WSOY:n kuolinkarjaisut alkoivat häiritä normaaleja päivärytmejä, lähti joukko meikäläisiä journalisteja etsimään yhtiön kirstunvartijaa ulkomailta. Sellainen löydettiin Hollannista. Hän sanoi, että teidän kirjat on huonoja ja teidän kirjailijat on liian tylsiä mediahahmoja, ja sitten hän sanoi, että rahallisesti touhu on jotain säälittävän ja turhan väliltä ja menkää helvettiin siitä häiritsemästä, kun tässä on tärkeämpiäkin asioita.

Siis loistavaa molièreläistä draamaa, mutta sen sijaan että meidän reaktio olisi ollut terve ja olisimme nauraneet tälle rahanahneelle ignorantille ja tehneet hänestä esimerkin, joka kirkkaasti muistuttaa muutakin maailmaa siitä että yksinkertaiset ihmiset toisinaan saavat valtaa reilusti yli kykyjensä, me otimme hänet vakavasti ja aloimme surra kirjallisen kulttuurin muutosta. Nyt siis tilanne on se, että WSOY:llä on resursseja muille jakaa, muttei minkäänlaista uskottavuutta kustantamona. Lisäksi suomalainen kirjallinen kulttuuri on paljastunut niin heikoksi, että se ei kykene polkemaan maanrakoon WSOY:n hollantilaisia paskateesejä, vaan se sen sijaan odottaa, milloin tämä rutto leviää muihinkin kustantamoihin.

Mitä pitäisi toivoa? Olen jotenkin kahden vaiheilla. Tavallaan loogista olisi toivoa WSOY:n syöksykierrettä, että se pelkästään keskittyisi keitto- ja horoskooppikirjoihin ja Bonnier-kustantamon jatkisten painamiseen koviin kansiin. Että se rypisi alhossaan ja muuttuisi avoimesti niin säälittäväksi kuin se nykyään on. Toisaalta niin suuri kirjallinen järkäle kuin WSOY saattaisi kupsahtaessaan myös yksinkertaisesti vähentää kirjallisuuden merkitystä tässä kulttuurissa. Seuraus olisi silloin vain jonkin jääminen pois ilman että mitään tulee tilalle. Auts.

10 kommenttia:

  1. Siellähän se, Sanoma Newsin myyntineuvottelijan paikan vieressä. Piti katsoa kun jäi huomaamatta aamun selailussa. Hakemukset osoitteeseen psycon.fi...

    Jostakin syystä ensimmäiseksi ajatukseksi nousi, että toivottavasti eivät Kirsi Pihaa valitse.

    VastaaPoista
  2. HS 5.5. 2010

    "(WSOY) myös vaihtaa kaunokirjallisen osastonsa johtoa. Kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Harri Haanpää siirtyy elokuun alussa kustantajaksi, joka raportoi suoraan toimitusjohtajalle eli Baijarsille.

    ”Hän saa keskittyä editoimiseen ja kirjailijoidensa tukemiseen”, Baijars sanoo.

    Kaunokirjaosastolle palkataan uusi kustannuspäällikkö, jonka tehtävä on muun muassa uudistaa kustantamoa. Ennen hänen löytymistään Haanpää jatkaa kustannuspäällikön tehtävässä."

    VastaaPoista
  3. Anonyymi tarkentaja: kiitos. Tässä vielä linkki viittaamaasi uutiseen: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/WSOY+aikoo+v%C3%A4hent%C3%A4%C3%A4+20%E2%80%9330+ty%C3%B6ntekij%C3%A4%C3%A4/1135256615987

    Tuossa toukokuun uutisessakin muuten toistuu fraasi "raportoi suoraan toimitusjohtajalle", tällä kertaa se tarkoittaa uutta kustantajaa eli Haanpäätä. Baijarsin työnkuva alkaa näiden väläytysten perusteella vaikuttaa kokolailla monotoniselta.

    Pahoitteluni myöskin blogini lukijakunnalle, että vetäsin iltayöstä turhan nopeita johtopäätöksiä. Haanpään posti on ollut jonkinlaisena vaa'an kielenä niin pitkään tämän WSOY-myllyn aikana, että innostuin spekuloimaan asiasta - varsinkin kun tuo työpaikkailmoitus tuli täysin puskista ja oli vielä jotenkin hätääntyneen oloinen muotoilultaan.

    Tässä uuden kustannuspäällikön jahdissa onkin siis kyse WSOY:n korjausliikkeestä, jolla pyritään uudelleenorganisoinnilla tukkimaan vuotoja. Toimitusjohtajan päätös on siis ollut siirtää firmansa fiksuin työntekijä tiiviimpään yhteistyöhön kirjailijoiden kanssa ja keksiä kustannuspäälliköksi arvatenkin joku liiketalousihmisen, jonka raporteissa otetaan huomioon myyntimenekit. Tuo "kustantamon uudistaminen" on tutunoloinen eufemismi paremman tuottavuuden metsästämiseen, eli hommaan palkataan joku ulkopuolinen, jonka tehtävä on antaa potkuja, se jos joku on raskas työ.

    Ja Reijon kanssa mäkin olen ehtinyt jo pyöritellä uusia kustannuspäällikkökandidaatteja mielessäni. Piha on hykerryttävä vaihtoehto, mutta tuskinpa hommaan halutaan ketään kirjallisuudesta oikeasti innostunutta, eikä varsinkaan ketään hössöttäjää - siellä tullee jököttämään joku pukuhenkilö, joka höpöttää kulttuuriuutisiin fraaseja myyntipotentiaaleista ja -kaarista.

    VastaaPoista
  4. no, pitäsköhän meijän kaikkien hakee?

    VastaaPoista
  5. Eiei, meidänkaltaiset tyypi sopisi WSOY:lle kustannustoimittajiksi ja tuoreeksi vereksi kertomaan ja muistuttamaan mistä kirjallisuudessa on kysymys ja minkälaista on nykykirjallisuus. Juuri sitähän WSOY ei halua kuulla.

    Se posti, miksi tää uusi kustannuspäällikkö on sorvattu, haisee tänne asti. Valtaa on, mutta se on valtaa suhteessa tuottavuuteen, ei sisältöihin. Tohon hommaan sopisi joku sellainen tyyppi, jolla on kokemusta jonkun jättifirman tiedottajan työstä ja turtumusta esimiesasemaan. Pitäisi olla vielä suht nuori, jotta molemminpuolinen urakehitystoive sitoisi tämän tyypin ajattelemaan omaa etuaan ja olemaan viisveisaamatta kirjallisuudesta. Sä olisit tohon hommaan suurin piirtein väärin ihminen mitä mä äkkiseltään keksin:)

    VastaaPoista
  6. no mut katos jos porukka alkais ravata siellä työhaastatteluissa ihan huvin vuoksi, suoltamassa kaikkee idealistista huttua kansalliskirjallisuuden pelastamisesta, kryptoniitin syömisestä, taidekirjallisuuden uudesta noususta, matkoista kuun pimeälle puolelle ja tietysti uusien sisustuskankaiden tilaamisesta ivanahelsingiltä (ja paola suhoselta joku vidun magee sarja-asu kotimaisen kirjallisuuden huippuja julkaisevaan sarjaan! ja raporttilomakkeisiin joku bambi, niin säilyy hyvä fiilis alaisen ja johdon kommunikaatiossa). nii. että vähä brainstormausvastarintaa työhaastatteluihin.

    okei, ei ne ottas mua ees haastatteluun.

    VastaaPoista
  7. Kirjoitat: Tarkoitukseni on kirjoittaa tänne harvakseltaan...

    Anteeksi, mutta en tiedä, kuka olet? se ei käy ilmi sivuista!

    VastaaPoista
  8. Kuka kysyy? Teen hommia kulttuurijournalismin, taiteen ja kirjoittamisen tutkimuksen parissa. Uusi blogini on osoitteessa: http://www.luutii.ma-pe.net/

    VastaaPoista