Blogroll

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Street-runouden manifesti




Päätän itselleni asettaman haasteen street-poetiikan julistamisesta lukuisista käytännön ongelmista huolimatta. En ole esimerkiksi vielä tavannut yhtään street-runoilijaa. Aloitan silti nyt, sillä pelkään että ilmiö ehtii muuten loppua. Sain sitä paitsi yläkerrasta apua. Tutustuin astrologiaan ja käsitin astrologisen kritiikin mahdollisuudet:

Taipumusta itsepetokseen kuvaa niin kutsuttu Barnum-efekti. Sen mukaan ihmisellä on taipumus hyväksyä epämääräisiä ja yleisiä luonnehdintoja omasta persoonallisuudestaan. Efekti on saanut nimensä amerikkalaisen sirkustirehtööri Phineas Barnumin mukaan. Hänellä oli taito tarjota "jokaiselle jotakin".
Psykologit tuntevat runsaasti Barnum-sanastoa: vilpitön, eläytymiskykyinen, tunteellinen, vapautta rakastava... (Geo 1/2010 s.30)


Miksipä tällaiset luonnehdinnat eivät yhtä hyvin sopisi taideteokseen? Street-runouden vapautuminen ja eläytymiskyky ovat juurikin niitä seikkoja, jotka irrottavat sen hallitusta ja kanonisoidusta runouden kentästä. Sehän ei turvaudu kustantamoihin saati edes paperiin. Se elää aikaansa tappavien tyhjyyden äärelle asettuneiden netissä roikkuvien näköalattomuudesta potevien surffaussessioissa ja akateemisesta maailmasta vierautuneiden blogistien poeettisissa julistuksissa.

Street-runouden lähtökohta on sana tai merkki ja sen muunnelmat. Liikkeen ydin, käsite "stop" toimii itsessään poeettisena manifestina. On pysähdyttävä, kyseenalaistettava itsestään selvät lukutavat ja kieli informaationa. On löydettävä yksittäisten sanojenkin mahdollisuus ylittää matemaattinen määräytyvyys. Tämä pyrkimys ei ole wittgensteinilaista älyllisyyttä, se on anarkistista tottelemattomuutta kielisysteemejä kohtaan ja osoitus niiden sopimuksenvaraisuuden mielettömyydestä.

Stop-sana liikenteessä on imperatiivi. Se on loukkaus yksilönvapautta kohtaan ja uhkaus vakavista seurauksista, jos joku uskaltaa toimia vastoin sitä (siis käyttäytyä luovasti ja divergoivasti). Ei olekaan sattumaa, että street-liike sai alkunsa Yhdysvalloissa, individualismin kotimaassa.

Sanan vähäeleiset muunnelmat, "stpo" ja "sotp", saavat aikaan perustavan havainnon. Yhden kirjaimen siirto kumoaa koko käsitteen arkiset merkitysyhteydet. Vaikutus on maaginen - juuri tällä tavalla runous voi murtaa kielen rajat ja tuottaa yhdellä sanalla oman käsitteistönsä. Lyhyesti: ilmaista sen, minkä ilmaiseminen on mahdotonta.

Liikkeen sisällä vallitsee ihailtava tietoisuus valittujen runokeinojen vivahteista. Ilmeisin stop-sanan muunnelma "spot" loistaa poissaolollaan ja siten ilmentää street-runouden mielenkiinnottomuutta tavanomaista semantiikkaleikittelyä kohtaan. Se elää enemmin äkillisestä havainnosta, siihen on törmättävä, se on tilallista. Kielirekisterien variaatioita painottavasta kokeellisesta runoudesta ei ole street-runouden suhteen apua. Se on poetiikaltaan suorempi ja ytimekkäämpi - se astuu yli rajojen, joita runouden äärelle on ymmärtämättömyydestä pystytetty.

Street-runous on myös fyysistä ja poikkeuksellisen materiaalista. Se asettuu kirjallisuuden ikiaikaiseen traditioon poissaolonsa kautta. Se, mitä lukija (vai pitäisikö sanoa kokija) havaitsee, on pelkkä teos. Runoja ei ole attribuoitu tekijälleen. Tunnistettavuus syntyy kontekstista, mikä kertoo läheisestä suhteesta nykykuvataiteeseen, etenkin Banksyyn ja muihin katutaiteilijoihin, joiden selvästi tunnistettavat teokset synnyttävät julkiseen tilaan samankaltaisen loogisen nyrjähdyksen.

Street-runouden ytimekkyys ja voima puhuttelevat. Siinä missä proosa selittää ja jankkaa tai lyriikka verhoaa kielikuviin on street-runous ennemmin ostensiivista. Sitä on siksi hankalaa ohittaa erikoisuudentavoitteluna tai kuriositeettina, niin marginaalista kuin se vielä onkin.

2 kommenttia:

  1. Vuorokausi street-runouden manifestaation jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. Pikainen käynti kaupungilla toi sieraimiini tuoreen pien hajun. Katumaalipurkkeja availleet Destian työntekijät vinkkasivät silmää ajaessani ohi, ja suuria sapluunoita kannettiin ajoväylälle pakettiautojen uumenista.

    Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on tullut tunnetuksi kielteisestä suhtautumisestaan julkisen tilan muokkaamiseen taiteen keinoin. Hän vertasi sitä aikaisemmin kotiinsa luvatta tuleviin töhrijöihin, eikä suostunut näkemään mitään kielteistä siinä, että kaupunkitila on jatkuvasti kaupallistunut. Street-runouteen onnkin alustavasti kaupungintalolla suhtauduttu murskaavan torjuvasti. Käytäväpuheiden mukaan kaupungin johto ottaa välittömästi käyttöönsä nollatoleranssin, jonka valvomiseen neuvotellaan paraikaa sopimusta Google Earthin kanssa.

    Kirjallisuuden tutkija ja kriitikko Maaria Pääjärvi julkaisi vain tunteja street-manifestin jälkeen ilmiötä taustoittavan ja sen kirjallisuushistoriaan kytkevän artikkelin, joka kontekstoi liikkeen hyvin uskottavasti beat-kirjallisuuteen:

    http://luutii.blogspot.com/2010/06/stop-pots-street-runouden-yhteyksista.html

    Aamupäivän aikana olen kirjoittanut Jack Kerouac -säätiölle apurahahakemusta artikkeliin, jonka työnimi on "On the Road, litterally and word for word"

    VastaaPoista
  2. jack kerouac -säätiöstä tuli mieleen, että kai muistit myös hakea asumisoikeutta william s. burroughs -residenssiin.

    koitin eilen jättää oman juttuni linkin tänne mutta en saanut jostain syystä viestiä jätettyä, kokeilen nyt uusiksi,

    litterally yours,
    maaria

    VastaaPoista