Nykyrunousartikkeli Keskarissa

Julkaisin tämän jutun joku aika sitten Keskisuomalaisessa, mutta se ei päätynyt lehden nettisivuille. Laitan tänne muusuomalaisten ihmeteltäväksi.




Ei pelkkää sielunmaisemaa

Jyväskylästä on tullut yksi Suomalaisen nykyrunon keskuksista. Kokeellinen runous on samalla murtanut lukutottumuksia.

1990-luvulla runoudessa alkoi tapahtua. Turussa perustettiin runouslehti Tuli&Savu ja Nihil Interitit -runoyhdistys. Samalla syntyi Turun runokoulukunta, joka nojasi amerikkalaiseen 1960-luvun beat-kirjallisuuteen. Helsinkiläisten runoilijoiden kanssa riideltiin ja runoesityksissä luettiin raflaavia tekstejä, joskus sukkahousut päässäkin.

Vuosituhannen vaihteessa runouden painopiste siirtyi Helsinkiin, jossa kiinnostutiin kokeellisista kirjoittamisen tavoista. Runoutta tehtiin esimerkiksi hakukoneiden avulla ja tekstejä alettiin hahmottaa niiden kirjaimellista merkitystä monipuolisemmin. Jonkinlaisena huipentumana tästä on Henriikka Tavin Esim Esa (2007), joka voitti Helsingin Sanomain esikoiskirjapalkinnon.

Viimeisten kahden vuoden aikana Jyväskylästä on tullut huomattava osa Suomen esikoisrunoteoksista. Painotus on ollut kokeellisessa runoudessa. Nykyään hakukonerunous on jo vakiintunut runokeino. Erilaiset tekstimassat rakentuvatkin usein kollaasimaisiksi maailmankuviksi. Nykyruno vaatii siksi uusia lukutapoja.

Runous on avautumassa

Helsinkiläinen runoilija ja tutkija Teemu Manninen miettii, että Jyväskylän runous on hajanaista, koska se ei täällä perustu järjestötoimintaan.
- Positiivisena seurauksena on se, että keskitytään sisältöihin ennemmin kuin järjestöpolitiikkaan. Uusien kustannusmuotojen vuoksi runous on ylipäätään avautumassa. Nykyrunouden poetiikkaa ei siksi ole kovin mielekästä yrittää määritellä. Vasta 2008 on yleisesti alettu puhua kokeellisesta runoudesta. Käsite ei tosin ole suomalainen, vaan adoptoitu ulkomailta. Kansainväliset vaikutteet ovat keskeisiä.

Kriitikko ja kirjallisuuden tutkija Maaria Pääjärven mukaan voisi ajatella, että nykyrunoudessa tunteet ja yksilöllinen kokemus ovat muuttuneet.
- Samaten runon kauneus on muuttunut. Vaikkapa Harry Salmenniemen Virrata että käy esimerkiksi kokoelmasta, jota ei tarvitse sanatarkasti ymmärtää mutta jota voi silti pitää kauniina.

Virrata Että (2008) onkin kasvanut yhdeksi kokeellisen runouden merkkiteokseksi. Salmenniemi (s. 1981) oli vuosi sitten ehdolla HS:n esikoiskilpailussa yhdessä toisen jyväskyläläisrunoilijan Olli-Pekka Tennilän (s. 1980) kanssa. Virrata ettän innostunutta vastaanottoa kuvastaa, että Google antaa tälle pienipainoksiselle kirjalle enemmän osumia kuin Keski-Suomen kuuluisimman kirjailijan Harri Tapperin hieman aiemmin ilmestyneelle romaanille Tanssi Puupalttoossa.

Pysyvästä keskeneräiseen

Viime syksyn jyväskyläläiset esikoisrunoilijat Kristian Blomberg (s. 1975) ja Ville Luoma-aho (s. 1981) ovat saaneet kirjavan vastaanoton kokeellisilla teoksillaan Puhekuplia ja Ruumiita.

Luoma-aho pohtii kokoelmaansa ennemmin tilana kuin teksteinä:
- Kokoelman laatiminen tuntuu äärimmäiseltä myönnytykseltä. Kun en kirjoita keskeislyyristä tekstiä, en voi tietää miten lukija hahmottaa kokonaisuuden. Viittaussuhteet esimerkiksi eivät ole kronologisia.

Blomberg lisää, että nykyrunoutta voi miettiä myös maailmankokemuksesta käsin:
- Olen runoissani hakeutunut pois lyyrisen minän kuvavetoisista puhetavoista. Kyse on sen myöntämisestä, ettei kielellistä maailmassaoloa hahmota pysyvinä väitelauseina ja niitä tukevien kuvien joukkona. Se mahdollistaa kokemuksia, joita omaa maailmaansa rakentava modernin runouden sankariminä väistää.

Kokeellinen runous ymmärretään usein yhtenäiseksi koulukunnaksi, vaikka siinä on olennaista juuri runokeinojen monimuotoisuus ja usein myös uniikkius. Vaikka runouden polttopiste ei usein olekaan enää keskeislyyrinen, ei tämäkään
ole peukalosääntö. Pääjärvi toteaa, että sielunmaisemakaan ei nykyrunoudesta puutu:
- Esimerkiksi Luoma-ahon runoissa on ihan selvästi kokemuksellinen ote, mutta se ei välttämättä ole helposti jaettava kokemus.

Pääjärven mukaan nykyrunous pystyy luovimaan erilaisessa kielen ja informaation tykityksessä kuin aiemmin:
- Runous pystyy toisintamaan hajoavia aistimuksia ja kokemusta minuudesta, ja näitä tiivistämällä se pystyy sanomaan olennaisia asioita ajasta ja ihmisestä – aivan kuten sen on ajateltu aiemminkin tekevän.