Suomalainen kirjallisuus elää aikaa, jota voisi verrata moottoritien liittymän kiihdytyskaistaan. Turun kirjamessut lävähtävät käyntiin viikon päästä ja Helsingin messujen tohina kolkuttelee jo ovella. Isänpäivä kurkistelee messujen jälkeisenä myyntipiikkinä, sitten tuutataan Finlandia-palkintosirkus ilmoille ja koko roska paketoidaan joulun hysteriaan.
Tarvitaan näkyvyyttä, henkilöitymiä, yhteenvetoja, hierarkioita ja ennen kaikkea tuoreita voimia pusertamaan kakofonisen metakan keskeltä lukuelämyksiä ja muiden kustannuksella huomiota saavia teoksia (nyt jos koskaan kannattaisi kirjailijoiden tehdä jotain skandaalinkäryistä saadakseen etumatkaa armottomana ja vailla lepotaukoja käytävään amok-juoksuun).
Kiihdytyskaistan ja konepellin alla murahtelevan moottorin mielikuva syntyy kulttuurijournalismin poikki-ja-pinoon -jutuista, joissa lietsotaan volyymia – näin etenkin Hesarin esikoiskisassa, jossa ei armoa tunneta. "Vielä on aikaa osallistua", lukee esikoiskisakritiikkien kainalossa, ja kirjoja totta tosiaan pusertuukin ilmoille sellaisella tahdilla, että perehtyneetkin puhuvat enimmäkseen teoksista saamistaan mielikuvista. Keskittymiskyky on jo menetetty. Hesarille on toki annettava tunnustus siitä, että se kykenee tänäkin vuonna rutistuksensa tekemään – mutta samalla voi pohtia, että kun teosmassoja luetaan suhteessa kokonaisuuteen, tulee lukutapahtumasta jonkinlainen kollaasi, jossa yksittäiset teokset elävät ja kuolevat kisa-aktin lyhyeen aikajänteeseen ja toisiinsa sidottuna.
Kirjallisuuden syystohinassa painottuu tietenkin markkinointi yli kaiken. Kirjamessujen tragediaksi on muodostunut kirjailijahaastattelut, joissa esitellään uutuusteoksia myynnin lisäämiseksi. Messuvieraan heräteostokset ovat tapahtumien perimmäinen motiivi ja pääuutiset kirjamessuista ovatkin aina kävijämäärissä – eikä kirjallisuuden sisällöissä. Vikaa on tietysti eniten messujen järjestäjissä, jotka eivät kykene hahmottamaan kirjallisuutta kustantamoiden ja isbn-koodien ulkopuolelta. Kirjallisuus, kirjoitettu kieli, typistyy heidän säälittävässä maailmassaan tuotteiksi ja kirjailijapersooniksi.
Paineet erottautumiseen ja yksilöitymiseen ovatkin kovat. Sosiaalinen media on valjastettu käyttöön, ja tällaista tavaraa on mitä luultavimmin tulossa rutkasti lisää. Itsekritiikilläkään ei taida olla niin paljon väliä, kun AD:n maailmankatsomus käskee kirjailijoita marssimaan naama edellä. Kierisin naurussa, jos olisin pisaraakaan kyynisempi.
Tämän saman mekanismin älykkäämpi versio tuli hiljattain vastaan ntamolta, jossa on saatu uskottavan tuntuinen tohina kirjallisuuden uuden sukupolven esiinmarssista. Leevi Lehto on tipoittain lisännyt kiinnostusta parikymppistä Janne Kortteista kohtaan, jonka esikoisen omalaatuisuus ja rajojen rikkominen on ennen teoksen julkaisua jo melkein manifestoitunut mestariteokseksi. Vaikka teos olisikin loistava (mistä ei suinkaan vallitse yksimielisyys tutustumaan päässeiden kesken), on hype kokonaisuudessaan sosiaalisen median suvereenin hallinnan tulosta.
Kirjallisuuden sadonkorjuu rakentuu narratiiviksi, jonka ensimmäinen näytös on pikkuhiljaa päättymässä. Luvassa on vielä käännekohtia ja uutisoinnilla rakentuvia uusia persoonallisuuksia, roppakaupalla lisää mainontaa, ja viimein loppunäytös.
Monet kirjailijat tekevät työtään omistautuen ja vuosien sitoumuksella, joskus henkensä kaupallakin. Osa heistä saavuttaa jotakin perustavaa, loput keskittyvät esittelemään kotiaan naistenlehdissä. Kokonaisuudessa on jotain keinotekoista, joka märkii ympäristöönsä nihilismiä. Mieleen tulee, että olisiko tällaiseen sirkukseen voitu pakottaa Tove Janssonia ilman, että jotain olennaista rikotaan? Olisiko tällaista voitu tehdä Helene Schjerfbeckille? Timo Mukalle tehtiin, ja hän maksoi siitä hengellään.
Milan Kundera kirjoittaa, että vähintä mitä kirjailija voi tehdä, on siivota teoksensa ympäriltä. Hän tarkoittaa, että kirjailija on itse vastuussa siitä, että hän ei sotke persoonallaan teostaan – samaten hän tarkoittaa, että kirjailijan persoona ei ole tärkeä (vaikka hänestä siltä usein tuntuukin). Merkitys on teoksilla. Missä vaiheessa tämä ajatus pääsi kääntymään päälaelleen?
Blogroll
-
-
Shamrock haikujulkaisusta - (Kuva Shamrock Issue 3 page 29 Year 2007) Tuon Peter Tschouhov.n haiku "* katuvalo / kuulle ei löydy tilaa / lätäköstä*" olen jo julkaissut tässä blogissa ...15 tuntia sitten
-
Piinaviikko päättyy kuolemaan - Huomenna ne ristillä Jumalan poikaa riepottelevat. 1964 Huomisperjantaihin ja tammikuun kuoleman tunnelmiin piti päättyä myös Keskikoulupojan päiväkirjank...15 tuntia sitten
-
-
Satamatunnelivaihtoehdoista “halvin” on kallein. - Satamatunnelin vaihtoehdot eroavat toisistaan paitsi ympäristövaikutusten osalta myös taloudellisesti. Julkisuudessa halvimmaksi väitetty vaihtoehto on tos...22 tuntia sitten
-
Pääsiäisen aikaan - *[mieleen johtuvaa]* Kyösti Salovaara, 2016. *"Huone jossa sataa aina" -Madridilaisen Juan Muñozin taideteos Barcelonassa. * *Kun Jeesus oli Betani...1 päivä sitten
-
Yhteisö - Nyt epäilen sekä omaa järkeilyäni että tutkimuskirjallisuuden tekemiä johtopäätöksiä. Luultavasti olen koristellut omia kokemuksiani. Nyt puolen vu...1 päivä sitten
-
Kopiosto varmistaa, että teosten kopioinnista maksetaan korvaus - Oppilaitoksille, yrityksille ja yhteisöille tarjotut oikeusvarmat käyttöluvat varmistavat, että teosten vastuullinen kopioiminen on vaivatonta. Kattavill...2 päivää sitten
-
Merkitys ja ala-aine - Kolmas osa energia-trilogiasta on ilmestynyt, löytyy niikkärin verkkokaupasta nimellä Merkitys ja ala-aine.3 päivää sitten
-
Lunta, unta ja sumua - YKSI ”Lunta, unta ja sumua,/ joutsenia ja kurkia./ Kello vasta puoli kuusi,/ vaan aamu täyttä valoa,/ näin syntyi päivä uusi.” Näin voisi runoilla, jos voi...5 päivää sitten
-
Täydellinen uhrautuvaisuus näkyy ja kuuluu - Täydellinen uhrautuvaisuus näkyy ja kuuluu Kansallisoopperan syksyn kohokohtia oli *Giacomo Puccinin* tiuhaan esitetyn *Madama Butterflyn *uudelleenlämmit...6 päivää sitten
-
Mirkka Rekola I on Vuoden tiedekirja 2023 - Kirjoittamani Mirkka Rekolan elämäkerran osa I Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin on saanut Vuoden tiedekirja 2023 -palkinnon. Perustelut lämmittä...1 viikko sitten
-
PALKITUN PUHE - *PALKITUN PUHE* Sain viime tiistaina 19.3 merkittävän tunnustuksen Yhdyskuntasuunnittelun seuralta. Ruusut tulivat Ark Rex -elokuvafestivaalin perusta...1 viikko sitten
-
Elämän aamun auetessa - Jos tuossa nyt olisi vuosi 1924, niin näinä aikoina äiti olisi ollut vielä äitinsä vatsassa ja olisi vielä vähän vajaa 9 kuukautta, varmasti potkimassa. ...2 viikkoa sitten
-
Paroni "Härkönen" Harkonnen - Frank Herbertin Dyyni-kirjasarjassa ja siihen perustuvissa Denis Villeneuven elokuvissa pääpahiksen rooli asetettu paroni Vladimir Harkonnenille. Sitk...3 viikkoa sitten
-
Kuinka monta radiota on Babelissa? Näyttelymestari paljastaa taustat suosikkiteoksen takaa - Cildo Meirelesin Babel lukeutuu yleisön suosikkeihin Kuin kotonaan -näyttelyssä. Valtava radiotorni herättää paljon kysymyksiä: Mistä radiot ovat peräisi...3 viikkoa sitten
-
-
Taimet ja lehtivihreää kolmessa tilassa - Valmistaudu ammentamaan kevättä ! Toisin sanoen yritä hallita valon laajenemista, taimien kohoamista, fotosynteesiä, ja yritä mitata vihreän moninkertaistu...3 viikkoa sitten
-
Ekokriisi on ihmisen kriisi ja linnut sen hälytysmerkkejä - Vilma Melasniemi ja Juho Milonoff, kuva Janne VasamaKun isoja mustia lintuja putoilee taivaalta pommin lailla, kertoo se tietysti luontokadosta ja monim...3 viikkoa sitten
-
PROFESSORIPOOLI: Mary Shelleyn Frankenstein: Ihmisen uhma ja yksinäisyys - *Mary Shelley, Frankenstein: Moderni Prometheus (Frankenstein; or, The Modern Prometheus, 1818, 2. laitos 1831). **Suom. Hannu Poutiainen. Helsinki: Basa...5 viikkoa sitten
-
Jorge Semprúnista ja tutkimus tekoälyn kirjallisuustietoisuudesta - Lukurauhan päivänä ( 18.2.) kävin Oodissa, lainasin elokuvaohjaaja Jean Renoirin kirjan ”Renoir, isäni”,luin Jorge Semprúnin muistelmateosta ”Hyväst...5 viikkoa sitten
-
Lasse Nordlund luentokiertueella - Lasse Nordlund on tiettävästi ainut lähes täysin omavaraisesti elävä ihminen Suomessa. Helmikuussa 2024 Lasse kiertää Suomen kaupunkeja kertomassa omavarai...1 kuukausi sitten
-
Joulupaketista Schwarzenegger - Katsoin loppusyksystä haastattelua, jossa *Arnold Schwarzenegger* vaikutti puhuvan ihan järkeviä ajatuksia. Oli ristiriidassa sen käsityksen kanssa, mikä...1 kuukausi sitten
-
Kolme minuuttia todellisuutta - Wolfram Fleischhauerin teoksella Drei Minuten mit der Wirklichkeit on ilmeisesti saksalaisissa tangopiireissä jonkinasteinen kulttiromaanin maine. Kirja on...1 kuukausi sitten
-
Lassi Kämäri -palkinto 2024 - Lassi Kämäri järjestää jo legendaariseksi muodostuneen valtakunnallisen aforismikirjoituskilpailun.Kilpailu on avoin kaikille. Kukin kirjoittaja voi osall...1 kuukausi sitten
-
Haku Toisinkoiseen on alkanut! - Haku Toisinkoisen tiimiin on nyt alkanut. Pestien tarkemmat esittelyt löytyvät ilmoittautumislomakkeesta. Hakuaikaa on Putkinotkon kevätkokoukseen eli 28.2...1 kuukausi sitten
-
Säpinää Oopperan grillillä - *Oopperan grilli* jysähti painosta. 51 uutta runoa, *Suonna Konosen* ansiokas esipuhe ja *Juho Juntusen* kansitaide. Dynamiittia on käsiteltävä varovasti...2 kuukautta sitten
-
Runolehteni Blinkity Blank 1988-1997 - Kuten olen täällä blogissa muutamaan kertaan maininnut, tein vuosina 1988-1997 omaa pientä runolehteä, jonka nimi oli Blinkity Blank. Nimen olin napannu...2 kuukautta sitten
-
JOUTILAISUUDESTA - *Jouppilanvuoren legendaarinen meditaatiolava. Monet ovat täällä mietiskelleet ei-mitään ja saaneet runsaasti kosmista säteilyä avaruudellisiin ideoihi...2 kuukautta sitten
-
-
Teräkseen taittuneet modernismin sarvet - *Georgialaiset modernistit uudistivat taidetta 1900-luvun alussa. Taivaansinisten juomasarvien tarjoama pulppuava malja virkisti kirjallista elämää, k...3 kuukautta sitten
-
Tampereen Kirjafestarit 2023 - Idiootti on tänä vuonna mukana Tampereen Kirjafestareilla, jotka järjestetään la–su 2.–3.12.2023 Tampere-talossa. Myyntiaika on klo 10–18. Tervetuloa!3 kuukautta sitten
-
Kirjakantin runotorstai - Savolaisen kirjallisuustapahtuman Kirjakantin runotorstain aloitti kaksinkertaisen lavarunouden mestarin *Juho Kuusen* haastattelu ja esiintyminen pääkirj...4 kuukautta sitten
-
Lukupäiväkirja 2023: Alan Mooren & Jacen Burrowsin Providence - Nykysarjakuvan grand old man ja anarkistimaagi Alan Moore lienee parhaiten tunnettu Watchmenista, V for Vendettasta ja From Hellistä. Myöhäisemmän vaiheen ...4 kuukautta sitten
-
Puhe Kiukaan kirjasyksyn avajaisissa 21.10.2023 - *Kiukaan kirjasyksyn avajaiset pidettiin lauantaina 21.10.2023 ravintola Punavuoren Ahvenessa Helsingissä. Samalla tilaisuudessa juhlistettiin Tuulia ...5 kuukautta sitten
-
Itsetuhon kestävöinti: (an)arkiston poetiikkaa - Tämä teksti on uudelleenmuokattu versio Laitos-numerossa (Tuli & Savu nro 86) julkaistusta esseestä. Jos arkiston käsite on nykyään käynyt epävakaaksi, sit...6 kuukautta sitten
-
Eletyt muutokset - On kaikki niin kuin ennenkin, eikä mikään ole ennallaan. Kummallinen olotila. Yllättäen kesäsuunnitelmat menivät uusiksi. En olekaan siellä minne ensiksi s...8 kuukautta sitten
-
Käärijöitä äidin oomme kaikki - ”Vesi on hyvää ja aspiriini maistuu, / höyryt kun vähitellen päästä jo haihtuu. / Viikon sisään lompakkokin laihaksi vaihtuu, / kunnes koittaa viimein se l...10 kuukautta sitten
-
Kuudes viesti: Markku Eskelinen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytöselle 9.2.2023 10.32 - Vastaan vastauksiisi saman tien. Vastaukseni ovat lihavoidulla mustalla punaisten vastaustesi alla. *Lähettäjä: *Ville Hytönen *Lähetetty: *torstai ...1 vuosi sitten
-
[tuli-savu] [filtered] to 16.3. Eeva-Liisa Mannerin lyhytproosa ja modernistisen novellitaiteen perintö - *Eeva-Liisa Mannerin lyhytproosa ja modernistisen** novellitaiteen perintö* *Elävät ja kuolleet kirjailijat kohtaavat – Pirkkalaiskirjailijat 80 vuotta* *K...1 vuosi sitten
-
Sanailua soittolistasta nettiradioon - Bloggaan pitkästä, pitkästä aikaa ihan vaan sen vuoksi, että olen saanut kirjoittaa musiikista aivan liian vähän. Ottaen huomioon, miten valtava osa se o...1 vuosi sitten
-
Vee niin kuin Vastapaino - Viime vuonna *alma materini* täytti 40 vuotta. En tarkoita Tampereen yliopistoa, jossa aloitin opiskeluni 1980-luvun lopulla, vaan Vastapaino-nimistä tie...1 vuosi sitten
-
Tuuliajolla paranoian maisemissa - Olen runsaan viikon sulatellut Cormac McCarthyn uutta romaania The Passenger. Odotukset olivat… The post Tuuliajolla paranoian maisemissa appeared first ...1 vuosi sitten
-
Neljä ratsastajaa 5: Teppo joutuu lahtiin - *Neljä ratsastajaa* -romaanisarjani toiseksi viimeinen osa on ilmestynyt omakustanteena, sadan kappaleen erikoisliimanidoksena. *Teppo joutuu lahti...1 vuosi sitten
-
Yövieras 6 - Nainen kulki aamuisin pienen kastelukannunsa kanssa keittiönikkunani ohi. Sanokaamme häntä vaikka Oiliksi, koska tarina kertoo hänestä ja koska hän on o...1 vuosi sitten
-
Lopulta rakkauden ja kuoleman on otettava mittaa toisistaan - Blogin päivitys on päässyt venähtämään monestakin syystä. Yksi niistä on syksyllä ilmestyvä romaanini Valovuosi. Nyt on viimeiset editoinnit menossa. Pilkk...1 vuosi sitten
-
VAATIMATON - VAATIMATON Minulla on ongelma: En tiedä kuka minä olen. Ja minkälainen olen. Viime aikoina olen lähes epätoivoisena pysähtynyt m...1 vuosi sitten
-
Hylättyjä esineitä 61 | Kuva ja sana | Word as Image - *Kirjoittajan päiväkirja* jatkaa siitä, mihin blogi *Kuva ja sana* (2021–2007) päättyi. Uusi blogi: https://kirjoittajanpvk.blogspot.com/2 vuotta sitten
-
-
Opetus- ja kulttuuriministeriö Facebookin asialla? - Suomen tekijänoikeuslainsäädännön remonttia on viime aikoina valmisteltu ahkerasti. Remontti johtuu vuonna 2019 hyväksytystä EU:n tekijänoikeusdirektiivi...2 vuotta sitten
-
Säveltäjän leipä - Kirjoitus on julkaistu alunperin 30.9.2021 englanniksi Finnish Music Quarterlyssa. Aloitin sävellysopintoni Sibelius-Akatemiassa 1990-luvun jälkipuoli...2 vuotta sitten
-
Pimeä aika - myyttiä myytin päälle - Ajatus pimeästä keskiajasta on myytti - mutta harva tulee ajatelleeksi kuinka suomalaisesta myytistä onkaan kysymys. Jos katsotaan englanninkieliseen maa...2 vuotta sitten
-
"Avoimella maisemalla ei tarkoiteta metsätaloudellisia uudistusaloja" - *Luontaisesti syntyneitä, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvia metsikköjä, joissa jaloja lehtipuita kasvaa runkomaisina puina vähintään 20 k...2 vuotta sitten
-
Viimeinen näytelmä: Venetsian kauppias - Tämä on Shakespere-blogini viimeinen postaus. Olen lukenut nyt kaikki näytelmien uudet suomennokset. Kiitos kaikille, jotka olette lukeneet tätä. Olen saan...3 vuotta sitten
-
KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, viimeinen osa - *Pielisjoki.**"sanoisin että koko patsas-instituutio on aika ongelmallinen. se että joitakin ihmisiä nostetaan muiden yläpuolelle luo ihmisten välisiä k...3 vuotta sitten
-
-
COV ui hittibiiseihin - Kirkan Niin paljon se sattuu on paljon ajankohtaisempi kappale, kun sen kuuntelee COVID-korvalla, Niin COVin se sattuu... Tai mitä sanotte Katri Helena...4 vuotta sitten
-
Tasa-arvo käsikirjoituksessa - Minna CanthHyvää tasa-arvon ja Minna Canthin päivää! Päivän agendan mukaisesti ajattelin tänään kirjoittaa hiukan tasa-arvonäkemyksistä käsikirjoitusvaihe...4 vuotta sitten
-
-
Disinformaation levittäjät eivät tarvitse deepfake-teknologiaa niin kauan kuin ihmiset lankeavat halpoihin vedätyksiin - Viime aikoina on kirjoitettu paljon niin sanotuista deepfakeista eli syväväärennöksistä. Deepfakella tarkoitetaan koneoppimisen ja tekoälyn avulla tuotettu...4 vuotta sitten
-
Michael K ja kertomuksen vaarat - Yksi kesäkirjoistani on ollut vuoden 1983 Booker-voittaja Michael K:n elämä (suom. Seppo Lopponen), jonka löysin kesähuvilan kirjahyllystä, kuten edellisen...4 vuotta sitten
-
Rauman Keskustelupuisto on Eurooppa - Katselen Keskustelupuiston tonttia Rauman keskustassa. Vanha paikka kylpee kevätillan auringonvalossa. Tyhjäksi jääneellä keskikaupungin palasella on ka...4 vuotta sitten
-
Vaihda uuteen osoitteeseen - Tämä "Varaiines" poistuu piakkoin. Jos haluat jatkossakin lukea juttujani, niin vaihda kirjanmerkiksi seuraava osoite: https://inez54321.blogspot.com/ Ent...4 vuotta sitten
-
-
Trafi ei luovuta suojattuja tietoja yksityisille pysäköintivalvonta yrityksille - Blogille yksityishenkilön välittämän Trafin lakimiehen kanssa käydyn kirjeenvaihdon perusteella, Trafi *ei enää* luovuta ajoneuvon omistajan tai haltijan t...5 vuotta sitten
-
Julkaistua 860: Niinistön muotokuva ei ole yhteisötaidetta - Tällainen ilmestyi eilen *Helsingin Sanomien* mielipidekirjoituksissa. Lillukanvarsista ei ole kyse. Pidän asiaa melko tärkeänä. Taiteesta puhuminen koet...5 vuotta sitten
-
My Chinese Landscape - Kauko-Idän kulttuurien harrastajana ja ihailijana astuin sisään Muu-Galleriaan, jossa oli viime sunnuntaihin asti esillä Sara Pathiranen näyttely ”My Chine...5 vuotta sitten
-
Oftentimes these programs can target students which might be people of certain tribes, or which are pursuing specific professional levels. - Alternative of school 1925, when was actually an article entertaining although writing. Below are a few decent composition topics that children may come ac...5 vuotta sitten
-
Toinen musta aurinko - Orionissa esitetään huomenna ja sunnuntaina Andrew Dominikin dokumenttielokuvaa *One More Time with Feeling* (2016). Tiedämme, että päähenkilö kuoli ennen...5 vuotta sitten
-
Henkilöhahmonluomistarina - Hän hoippuu, tönäisee tuolia kymmenen senttiä, se liikahtaa, ei pidä uudesta asennosta, se on vähän kuin toisella kyljellä tuoliystävänsä vierellä, kääntän...5 vuotta sitten
-
Multilingual Poetry Jam - How is it that we can reach shared truths and establish common ground in our complex world, a place that is home to speakers of some 6,000 different lan...5 vuotta sitten
-
Resepti Helsingin poliisin sekoittamiseksi seuraavana itsenäisyyspäivänä - Natsit, vastamielenosoittajat, alpakat, lapset, puput, 612. Pelaajien moninaisuudesta huolimatta itsenäisyyspäivän katushakin voitti poliisi. Aseiden kan...6 vuotta sitten
-
-
Olavi Paavolaisen ristiretki fasismia ja kansallissosialismia vastaan - Olavi Paavolainen (1903–1964) oli aikansa Louis Theroux, Morgan Spurlock tai Michael Moore, kulttuuri-ilmiöiden kuvaaja. Tosin dokumentaristina Paavolainen...6 vuotta sitten
-
Blade Runner - 35 vuotta myöhemmin - Tulevaisuus harvemmin paljastuu tieteiselokuvan näköiseksi, mutta 35 vuotta vanha Blade Runner kertoo kaikenlaista menneisyydestä. Kuten että 80-luvulla ...6 vuotta sitten
-
Syyskuu - Lastenkirjahyllyssä on arvio Opossumi repussa -kirjasta. Kirja on otettu kivasti vastaan. Lasten palaute kouluvierailuilla saa työn tuntumaan mielekkäält...6 vuotta sitten
-
s 35 - rakkauslesti sielubidee elelinkaari muistin kaiteet luoletus palkanan saitsija ristintienristeys6 vuotta sitten
-
Kauhun (hassun) hyvältä tuntuva leima - Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, sain tänä keväänä valmiiksi vuosien työn, kauhukirjallisuuteen kallellaan olevan trilogian. Vaikka teoksissani ...6 vuotta sitten
-
Kuka tarvitsee kirjoittajakoulutusta? - Nuori Voima -lehden neljännessä podcastissa käsitellään mm. kirjoittajakoulutusta. Erkka Mykkänen on ollut vuoden Viita-akatemiassa ja vuoden Kriittisess...6 vuotta sitten
-
Kiirastorstain polku - After not quite half an hour, the *camino* begins a short and slightly exposed traverse to the left. Just after, past a few beige/red-coloured steps cut ...6 vuotta sitten
-
-
Testamentti - Hyvä lukijani, tämä on loppu. Kaasuputki-blogi käynnistyi yskähdellen joulukuussa 2009. En ollut itsekään varma sisällöstä tai muodosta. Kunhan vain olisi ...7 vuotta sitten
-
Vastaanottoa - Esikoisteokseni "Villieläimiä" on Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Tunnustuksen otan nöyränä vastaan. Olen saanut muutaman puntaroidun ja...7 vuotta sitten
-
Muistojen bulevardilla - Terveisiä menneestä! Runouslehti Tuli&Savu uudistettiin vuonna 2003, uusi formaatti, uudet yhteistyökumppanit painotalo Art-Print ja Taideteollisen korkea...7 vuotta sitten
-
Blogi siirtyy - Tämä blogi siirtyy uuteen osoitteeseen liukkonen.fi. Tapaamisiin siellä.Kategoria(t): Uncategorized7 vuotta sitten
-
Haudan takaa - On kulunut vuosi rakkaan isäni kuolemasta. Isäni joka oli paras ystäväni. Monesti haluaisin laittaa hänelle tekstiviestin tai soittaa, hän oli ainoa joka o...7 vuotta sitten
-
Heleyteen - (*Jokamiehen taikakirja*. Kerännyt Werner Anttila. Karisto, 1950, s. 178)7 vuotta sitten
-
-
Hamlet Helsinginkadulla - Jouko Turkan muistolle - --> Jouko Turkka on kuollut. En ole toipunut tästä uutisesta. Tärkeä opettajani, nerokas taiteilija on poissa. En ole Suomessa nähnyt *Hypnoosin* (1985)...7 vuotta sitten
-
-
Crazy Ex-Girlfriend - Vähintäänkin tämän vuoden parhaita suuren maailman televisiolöytöjä on tänä kautena alkanut ja katsomani Crazy Ex-Girlfriend. Ideansa perusteella ...7 vuotta sitten
-
-
BLOGIN VAIHTO...NYT! - *Hei ystävä.* Kiitos, että luit tätä vanhaa blogiani. Nyt kirjoitan uutta osoitteessa: http://jpuusa.blogspot.fi Se käsittelee sekä yhteiskuntaa, että kuva...7 vuotta sitten
-
Osoitteenmuutos / A change of address - Olen siirtänyt blogin sisällön kotisivuilleni ja jatkan sen satunnaista päivittämistä siellä. I...7 vuotta sitten
-
Tanskalaisen dekkarin parhautta: Q-osasto - Ruotsin pääministeri Olof Palme murhattiin talvella 1986 Tukholmassa. Viime viikolla uutisoitiin poliisin löytäneen murha-aseesta uusia DNA-jälkiä. Läpimur...8 vuotta sitten
-
Surulliset liput, pommit ja poliisit - Tein identiteettipolitiikkaa, sellainen näköjään kiinnostaa laajasti. Poistin Ranskan lipun FB-profiilikuvani päältä. En kehota ketään tekemään samoin, tai...8 vuotta sitten
-
Rohkeus-blogi luettavissa säätiön verkkosivuilla - Rohkeus-blogiamme voit lukea nykyään osoitteessa http://www.koneensaatio.fi/rohkeat-avaukset/rohkeus-blogi/ You can read the boldness blog at http://www.k...8 vuotta sitten
-
Jatkokertomus 11/? - Kuinka kauan voi sana pitää valonsa? Kuinka kauan hehku on jaksanut pysyä kiinni murusissa, leijua katossa? Kun minä herään, sitä ei ole. On hämärää, oud...8 vuotta sitten
-
Time to go - The party's over: Books from Finland's last post The post Time to go first appeared on Books from Finland.8 vuotta sitten
-
Olé-lehden artikkeli - -- (Artikkeli *Olé*-lehden numerosta 5/2015. Aiheena kirjani *Valkoinen baletti: kirjoituksia Real Madridista*. Lehden voi tilata täältä, kirjan täältä.)...8 vuotta sitten
-
Johonkin pitää lopettaa - Tarinoiden lopettaminen on oma taitolajinsa. Loppuja on erilaisia, sekä rakenteeltaan että muulta tyypiltään – avoin loppu, kaiken yhteen sitova loppu, alk...8 vuotta sitten
-
Pelastautumissuunnitelma – Otavan nuortenromaanikilpailun jälkikirjoitus - Otavan nuortenromaanikilpailun voitti espoolainen toimintaterapeutti Nadja Sumanen valloittavalla ja ihanan elämänmyönteisellä käsikirjoituksellaan Rambo...8 vuotta sitten
-
Uusia suuntia - elokuva-arvioita Mustekalassa - Koska kriitikkona kehittyäkseen pitää aina etsiä uusiakin suuntia, kirjoitan nykyisin myös elokuvasta. Aloitin hiljattain elokuvakriitikkona *Mustekalassa*...8 vuotta sitten
-
Antiaikalainen siirtyy uuteen paikkaan - Blogini ilmestyy vastedes Imagen sivuilla. Vanhat juttuarkistot löytyvät sieltä. Linkki uuteen paikkaan tässä: http://blogit.image.fi/antiaikalainen/ Ja t...8 vuotta sitten
-
Kirjan esipuhe - *Kirjamme * Verkko suljettu: internet ja avoimuuden rajat* on jo ehtinyt kauppojen hyllyille ja jokunen arviokin näyttäisi löytyvän, joten lienee aika pa...9 vuotta sitten
-
-
Lauantaiesseiden esipuhe - Kun Juha Koirasen elokuva Partanen tuli televisiosta kymmenisen vuotta sitten, nauroin hämmentyneenä läpi tarinan tietämättä oikein itsekään, mille. Zaida ...9 vuotta sitten
-
Sivut muuttaneet - Muotokuvatiskin uudet nettisivut löytyvät osoitteesta www.muotokuvatiski.net!9 vuotta sitten
-
Loppu/muutto - Runsaan seitsemän ja puolen vuoden bloggaamisen jälkeen olen päättänyt arkistoida Koiranmutkia-blogin. Tämä jää tähän. Alusta on palvellut hyvin, Nemo on v...10 vuotta sitten
-
Archives Of Pain - *Manic Street Preachers* julkaisi albumin *The Holy Bible* lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Olin silloin brittiläistä ”indiepoppia” ja kaikkea siih...10 vuotta sitten
-
Se on sitten kevät - Aika vierähti viime merkinnästä. Viimeksi olin flunssassa ja kesä oli alussa, nyt se on vielä jonkun matkan päässä. Opetuksen lomasta on selvästikin vaikea...10 vuotta sitten
-
Holmes ja Poirot - Klassisen englantilaisen salapoliisiromaanin suuret sankarit Sherlock Holmes ja Hercule Poirot ovat poikkeuksellisen hyvin hengissä, vaikka Holmesin ensies...10 vuotta sitten
-
Anonymous Artwork - Galleria Huuto Jätkäsaari 1:ssä, 2.-13.10.2013 *Kalle Turakka PurhonenIlona Valkonen,Maiju Salmenkivi,Aleksi Tolonen,Marja Viitahuhta,Anja Helminen,Miia R...10 vuotta sitten
-
Plan B? - Ja kätilönä Mombasassa paikan heti sain. Heräsin eilen tuo lause päässäni. Olin tehnyt unessa runoa, jossa haettiin töitä. (Edellinen säe päättyi tietenkin...10 vuotta sitten
-
Blogi on muuttanut - Särötiedote: Särö on yhdistänyt kotisivunsa ja blogin. Löydät meidät nyt osoitteesta http://www.sarolehti.net . Tämä vanha blogi on edelleen luettavissa, m...10 vuotta sitten
-
-
& - Ja jonakin päivänä pyöreässä suvannossa jonka ylle kumartuvat vanhat hassahtaneet puut.10 vuotta sitten
-
En halunnut kuolla viime yönä. - Siltä se tuntuu, tukehtumisesta johtuva paniikki, että nyt tässä on loppu. Että tässä yksin kaon, ryin, haparoin ilmaa, pinkaisen sängystä, pompin kuraa ku...13 vuotta sitten
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onneksi on antikvariaatit, niiden kävijäkunta ja pitäjät. Kauan eläköön antikvariaatit!
VastaaPoistaKetkä ei oo digannu? Haluaisin polttaa koko kirjan ja leikata kieleni irti
VastaaPoistaJannenne
Hanna: Totta tuokin, mutta tänä vuonna ilmestyneitä lukemisen arvoisia kirjojakin on monta - eikä niitä sieltä antikvariaatista löydä, ainakaan helposti. Kirjallisuudella on suuri merkitys myös ajankohtaistaiteena, varsinkin esseistiikalla - ja varsinkin jos on kiinnostunut kirjallisuuden sisältöä koskevista keskusteluista. Aika raju veto olisi kääntää sille täysin selkänsä (varsinkin asianosaisena), vaikka tunnen tällaisiakin ihmisiä jonkin verran. Viime aikoina olen lukenut Dee Brownin musertavaa teosta Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen sekä vastasuomennettua Gary Snyderin Erämaan opetusta. Ne luovat merkityksiä, jotka asettavat tämän taustatohinan kovaääniseksi, mutta lopulta kovin vähävillaiseksi, hälinäksi. Kirjallisuuden luonteeseen kuuluu hitaus. Paksua (tai hyvää) kirjaa lukee monta päivää, se luo oman todellisuutensa. On jotenkin surullista että tätä hitautta ei osata tuoda esille, vaikka se on koko touhussa arvokkainta.
VastaaPoistaJanne: Huh, älä tee mitään hätiköityä. Nimillä ei ole väliä, kun "huhupuheita" mäkin oon enimmäkseen kuullut, mutta eiköhän täsmällisempiä luonnehdintoja ilmesty, kun teos viimein virallisesti julkistetaan - ainakin sitä tullaan lukemaan:)
Ennen vanhaan, en tiedä miten asia tänä päivänä enää on, varsinkin Helsingin antikvariaateista löysi hyvinkin uutukaisteoksia. Keskustan divareihin niitä ilmestyi tasaisin väliajoin, arvatenkin juuri kriitikoiden tuomina. Tällöin hinta oli usein n. kolmannes, tai puolikas uuden kirjan hinnasta. Mutta ei niiden löytäminen tosiaan helppoa ole. Ja tilanne muuttuneen muutenkin jatkuvasti kasvavan nimekemäärän vuoksi; ei kellään ole varaa sellaista uutuushyllyä valikoimissaan, jos onkin putoaa kirjojen hinnat nopeasti.
VastaaPoistaJannennelle: tuo Aksun mainitsema seikka on tosiaan totta ja sekin on jo helkkarin hyvä, että edes luetaan :). Se ei ole kovin itsestäänselvää tänä päivänä, valitettavasti... Puhun kokemuksesta.
joo en ihmettele yhtään. se on aika rankkaa luettavaa. en itekään kestä oikein lukee sitä. ja on onhan siinä ilmiselvät puutteensa. mut niissäkin on bointsinsa.
VastaaPoistase orgaanisyliluonnollisen kehkeytymisprosessin erehtyväisyys/viattomuus-mekanismi ja täydellisen keskeneräisyyden estegetiikka, jonka juuret on nietzscheläisessä Ikuisessa Myönnössä, joka sekin on vain (outoa kyllä) ihan perus kristillinen Ilosanoma halloweennaamarissa. "Iloitkaa aina Herrassa... blöa"
mä oon keskenkasvuinen sika, eikä mua kannata ottaa niin vakavasti. ku ei se oo se pointti. en mä oo mikään runoilija, eikä kirjallisuus oikeastaan ees kiinnosta mua. mä oon vaan ihan tavallinen lapsi ja mä haluun mennä vaan kotiin. eikä tarkotus oo todellakaan olla loistava, vaan aika perseestä
Janne
"Milan Kundera kirjoittaa, että vähintä mitä kirjailija voi tehdä, on siivota teoksensa ympäriltä. Hän tarkoittaa, että kirjailija on itse vastuussa siitä, että hän ei sotke persoonallaan teostaan – samaten hän tarkoittaa, että kirjailijan persoona ei ole tärkeä (vaikka hänestä siltä usein tuntuukin). Merkitys on teoksilla. Missä vaiheessa tämä ajatus pääsi kääntymään päälaelleen?"
VastaaPoistaEntä jos näkee koko "kirjailijuuden" oikeastaan mahdollisuutena leikkiä Robin Hoodia ja puhaltaa Henkeä tai Universaalia P e r s o o n a l l i s u u t t a (jonka voodooheijaste omatunto/persoonallisuus on) sinne, missä sitä ei ole?
Ettei kyse ole kirjailijan omasta persoonasta, vaan Jumaluuden Ylimmästä Persoonallisuudesta ja Lähimmäisenrakkaudesta?
Mun mielestä ajatus, ettei kirjailijan persoonallisuus oo tärkeä, on osa sitä uusrationaalista väkivaltakoneistoa, joka pyrkii tuhoamaan inhimillisen ainoalaatuisuuden ja tekemään ihmisistä pelkkiä Objekteja. Mä en tiedä kuuluuks se sit siihen yliopistolliseen ja käsitteelliseen ajatteluun, että inhimillisyys on jotenkin vähemmän arvokasta kuin suorittaminen.
Mä haluaisin runouteen ainkain enemmän munaa ja Henkeä ja persoonaa ja sydäntä ja vähemmän siivoutta ja kirjallisuutta ja paperia.
Tai tää tuntuu vähän siltä ku sanois nuotion ympärillä tanssivalle, että älä tuo esiin sun persoonallisuuttas, koska se ei ole tässä olennaista, vaan itse tanssi, vaikka ne erottamattomasti nivoututuu yhteen ja tuovat synergiassa ilmi toinen toisiaan
Janne
Juu, ei varmaan Kunderakaan ole sitä mieltä, että rajat olisivat ehdottomia ja kaikki vaihtoehdot poissulkevia. Jouko Turkka kirjoittaa romaaneja, joiden päähenkilö on teatteriohjaaja Jouko Turkka - vaikea siinä on teosta tekijästään erottaa.
VastaaPoistaHenkilöivän journalismin ongelma viimeiset 20 vuotta on ollut kuitenkin se, että teoksen attribuionti on ylittänyt teoksen merkityksen. Kunderan ajatuksessa on vissisti pointtia suhteessa siihen muutokseen, jonka kirjallisuus on läpikäynyt henkilöitymisen seurauksena. Parnassoa myydään kirjailijan naamalla ja kolmen aukeaman haastattelulla, jossa puhutaan henkilökohtaisesta elämästä ja juttu kuvitetaan naistenlehtityyliin isoilla lärvikuvilla, joissa rustaajat esittävät kotinsa. Suurin ossa kirjallisuudesta voisi paljon paremmin ilman tällaista pelleilyä. Mäkin saattaisin ehkä lukea jonkun Juha Itkosen kirjoista, jos toi valintamyymälän esiintymiskoulun käynyt reippailija ei tulisi rivien väliin häiritsemään ja muistuttamaan lapsuutensa minäkuvavääristymistä, joihin olen kahdessa eri lehdessä törmännyt, vaikken erityisesti julkkujournalismia seuraakaan.
joo mut tää vaan edelleen kertoo siitä, että kyse on kollektiivisesta deformaatiosta, eikä mistään universaalista, eikä sillä oo mitään tekemistä Taiteen kanssa, vaan politiikan.
VastaaPoistakollektiivisen epäoikeudenmukaisuuden/ulkokultaisuuden äärellä ja siihen reagoidessa unohtuu helposti se kaikkein Olennaisin eli Luomisen välittömyys ihan sellaisenaan ja sinänsä, jonka ei tarvitse todistaa tai kilpailla tai päteä tai mainostaa mitään, koska se on vapaa ja riippumaton jopa omasta riippumattomuudestaan (tai just se nuotionympärystanssi ja lapsenomainen spontaani söhriminen ja lällättely ja hihittely ja paljasjalkainen vipellys ja riemuitseminen)- tullaan taas Robin Hoodiin ja nilsholgerssoninnäkökulmaan ja siihen et:
niin kuin esim. se Karri Kokon Suomen Kuvalehden juttu musta, joka tuntu tosi kiusalliselta niinku koko julkisuuskin, mutt jos sen takia joku kusihädässä oleva/teini-itse/koulumurhaaja oikeasti lukee sen kirjan ja miettii vähän ennen ku jotain hirveetä taas tapahtuu, niin se huoraaminen on kyl ollu sen arvoista.
jep :/ en tiedä ansaitseeko tollanen edes noteeraamista. Surullista on vaan se, et tän kulttuurin kollektiivinen jumaluus on just tollasen viheläisen turhuuden Kultasaatana, jonka takana sitte verisesti masturboidaan kissojen ruumiille.
mut mitä joku pieni paljasjalkainen vipeltäjä välittää jostain vitun pelleistä? mä ainakin aion tästä lähtien vaan mennä sillee dididii ja löytää yhteyden Ikuisuudesta.
viattomuus on kuolematonta!
Janne
En nyt tiedä, kaivataanko täällä jotain perustavaa, hienoa jotain (?) julkiseen keskusteluun, valtalehtien kulttuurikirjoitteluun vai minne - mutta paitsi että antikvariaateista todellakin voi löytää uutuusteoksia, varsinkin loppusyksystä, kun uupuneet kriitikot niitä läpikahlattuaan ja varmaan läpitympäännyttyään sinne kantavat - olen niissä päässyt seuraamaan ja joskus osallistumaankin sen tasoisiin keskusteluihin, että pitkän aikaa jälkeenpäin vähän leijailee ilmassa. Sisältöjä en tässä käy erittelemään, mutta yhteistä niille on kenties ollut juuri ajankohtaisuus yhdistettynä pitkään, hitaaseen perspektiiviin. Ja se, että kieli ja kirjallisuus vapaasti sekoittuvat tämän maailman muihinkin ilmiöihin ja tuntuvat todella kantavan merkitystä.
VastaaPoistaSe, mitä pelkään, on antikvariaattien hiipuminen, ja se, että korvaavaa keskustelun paikkaa ei sitten enää olisi olemassa.
Mutta jos siis kaivattu asia oli nimenomaan julkinen keskustelu, on kai turha odottaa kovin sisällyksekästä sellaista. Tämä on tietysti kova kärjistys, mutta esimerkiksi päivälehtien kulttuurikritiikeissä on viimeksi ollut ytyä ja näkemystä silloin, kun yhteiskunnassa on vallinnut konsensus yhteisistä arvoista, tai vaikka kriitikko ja yleisönsä eivät näitä olisi jakaneetkaan, on ollut jotain, mihin peilata. Messuhulina ja pärstäkertoimet heijastavat tasan sitä, mikä on tämän ajan koti, uskonto ja isänmaa. Ja äidinkieli.
Janne, tossa Karrin jutussa ei ollut mitään kiusallista. Se, että puhutaan uusista teoksista ja pohditaan niiden merkitystä on kulttuurin elossa olemisen merkki. Sehän kertoo siitä, että kirjallisuudella on jokin merkitys ihmisille. Tove Janssonin kirjoista on puhuttu yli puoli vuosisataa. Hänen kuolemansa jälkeen homma vähän karkasi, kun muumeja ruvettiin tuotteistamaan, mutta Sofia Jansson, joka valvoo oikeuksia nykyään, on toiminut suht fiksusti pitäen etualalla teoksia ja taka-alalla tuotteistamista ja Tovea ihmisenä. Mä olen saakelin ylpeä, että tuollainen maailman aivan timanttisessa kärjessä oleva kirjailija pystyi pitämään skandaalit ja persoonansa erossa tuotannostaan, vaikka kiinnostusta oli kymmenistä maista. Kyse on paljon myös taiteilijan psyykestä, siitä mistä se rakentuu. Kirjallisen kulttuurin suhteen on esimerkiksi kiusallisen epäolennaista, että Arno Kotro lakkasi juomasta kaljaa jossain vaiheessa ja että hänen mielestään televisio on huono laite. Yhtä kaikki, näistä asioista hän on julkisuutensa rakentanut ja kynnyksenä sinne astumiseen on toiminut pari runokirjaa.
VastaaPoistaHanna, hieno pointti. Tosiaan, mäkin olen vienyt joskus uutuuskirjoja antikvariaatteihin kirjoitettuani niistä kritiikin. On ollut ilahduttavaa kuulla, kun myyjä on sanonut, että tätä kirjaa onkin jo odotettu. Teoksista tulee antikvaareissa joskus pieniä aarteita ja tykkään vietävästi sellaisesta meiningistä, että vakkariasiakkaat tulevat valmiiksi varaamaan jonkin uutuuskirjan sellaisesta kiinnostuttuaan. Tosiaan, sehän tismalleen palvelee kirjallisuuden hitautta!
jep, ei siinä jutussa itsessään, vaan siinä julkisessa kohutun esikoiskirjailijan Roolissa. tai siis ku ei se mikään oikeestaan liity muhun, mä haluisin olla vaan lapsi ja leikkiä muiden lasten kanssa ja tehä hiekkakakkuja. enkä suostu olemaan aikuinen tai vakava(sti otettava) ja ku emmä sitä kirjaa kirjottanu mullistaakseni mitään kirjallisuutta, vaan pysyäkseni hengissä ja että joku ottais mut syliin.
VastaaPoistaon elinvoiman merkki, tottakai! mutta tuntuu vaan niin perverssiltä, että lähimmäisenrakkaus pitää osoittaa jollain julkisella temppuradalla. että katsos taitavaa marakattia
Janne
Emmäkään kiusalliseksi kokisi, jos Karri kirjoittaisi minusta em. sivustolle. Se ensimmäinen kerta kun mä pääsin painettuun sanaan, niin jo oli ingressissä väärä nimi. Se oli kiusallista. Kiusallisinta, ja oireellisinta on, ettei sitä edes korjattu missään. Niinpä Timo Harjun ja Teemu Helteen rinnalla runoutta teki myös Timo Helle. Teemu Harjua sen sijaan ei näkynyt. Ihme kyllä. Silloin solvaus olisi ollut täydellinen.
VastaaPoistaJoo se oli hyvä ja asiallinen juttu ja mun pitäis olla kiitollinen, että mun kirja ylipäänsä huomataan, mut se julkisuus ei liity muhun mitenkään ja mua ei yhtään kiinnosta kilpailla tai todistaa mitään kenellekään tai saavuttaa jotain asemaa tai nimeä tai paikkaa tai olla kenenkään mielestä loistava tai yhtään mitään muuta ku oma itseni... saati sitten kuunnella valitusta sosiaalisen median suvereenista ja epäeettisestä hallinnasta niin, että se yhdistetään mun kirjaan alentuvaan sävyyn tyyliin:
VastaaPoista"Vaikka teos olisikin loistava (mistä ei suinkaan vallitse yksimielisyys tutustumaan päässeiden kesken), on hype kokonaisuudessaan sosiaalisen median suvereenin hallinnan tulosta."
koska ei toi pohjimmiltaan liity kirjallisuuteen mitenkään, vaan politiikkaan ja juoruamiseen. tollasen arvottavan argumentaation käyttäminen tuntuu oudon ennakkoasenteelliselta ja mä rupean epäilemään kirjoittajan taustamotiiveja. politiikka ja taide on asioita erikseen
entä jos se hype on syntynyt yksinkertaisesti siitä, että se mun kirja on oikeasti koskettanut ihmisiä jollain tavalla? koska sen takia mä oon sen kirjottanut, en sen takia, että mä voisin esitellä mun munaa parnassossa
Janne
Sori Janne, en tarkoittanut astua sun varpaille. Kurjaa, että kannat mun vuodatusta selässäsi.
VastaaPoistaSun teos, sinä ja Leevin tiedote-manifesti ovat eri asioita. Siitä tässä kuviossa juuri on kyse. Leevi kirjoitti omalla arvovallallaan Paljain jaloin palavassa viinimarjapensaassa -teoksesta mahtipontisesti määreillä: "uuden sukupolven kuiskaus-huuto, joka saattaa vielä tehdä lopun sekä runoudesta että proosasta."
Se on jumalattoman paljon sanottu, ja on selvää, että tiedotteeseen törmänneet eivät ohita tapausta "yhtenä uusista kirjoista", vaan jonakin, jolle on kulttuurista tilausta, jonakin jota on odotettu.
Se, että kyseenalaistan sosiaalista mediaa käyttävää markkinointia ja motiiveja sen takana, on vain asian läpinäkyväksi tekemistä. Tässä tapauksessa asia on juuri niin kuin kirjoitin, eli että teoksen saamat siivet perustuivat Leevin sosiaalisen median ja tiedottamisen taitoihin. Tämä todistuu sillä, että syntynynt keskustelu on käyty odotuksista, eikä teoksen sisällöistä, koska jälkimmäistä ei ennen maanantaita ollut saatavilla. Sulkuihin laittama lisäykseni viittaa noihin odotuksiin.
Tarkoitukseni onkin kiinnittää huomio sinun persoonasi tai teoksesi sijaan mekanismiin, jolla Leevi näennäisen huomaamatta markkinoi ntamon kirjaa erittäin tehokkaasti. Tässä kirjoitusessa ja tuossa mekanismissa tarkoitukseni ei ole tarkastella sinua tai teostasi, vaan nimenomaan Leevin toimintaa taustalla.
Sitä aikaa, jota elää ei voi valita. Leevi täyttää toiminnallaan ajan vaatimuksia ja on siinä hyvä. Sen sijaan, että hän nöyryyttäisi kirjailijoitaan tuotteistamalla heitä, hän on rakentamassa kokonaista uutta kirjallisuutta - ja tulee samalla markkinoineeksi sitä, itseään ja toimintaansa niillä välineillä ja tavoilla, jotka tässä hetkessä on toimiviksi havaittu.
Kukka nousee maasta talven lopulla; vaatimaton, uusi, hento, kaikkea muuta kuin muodin, kaupan ja politiikan luomus; se nostaa päänsä nurmikon nurkasta, johon aurinko helottaa, on lapsekkaan keltainen, tyyni kuin aamu: kevään ensimmäinen voikukka paljastaa luottavaiset kasvonsa. (W.W.)
VastaaPoistaLalala!
Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)
VastaaPoista