Olli Marttilan näyttelystä

Istun junassa ja yritän saada tökkivää mokkulaa tottelemaan blogipostauksen verran. Helteiset pari viikkoa Jyväskylässä on takana. Duunia tuli tehtyä sen verran, että lähes jokailtainen kaljoittelu tuntuu nyt taaksepäin katsoessa ihmeelliseltä saavutukselta.

Sain suuren kunnian kirjoittaa Olli Marttilan hienosta näyttelystä Keskariin - ja kuten usein käy, olisin mieluusti kirjoittanut pidemmän ja perusteellisemman jutun. Veks jäi muun muassa se, että yksi Marttilan samastuksen kohteista on 1970-luvulle elänyt Olavi Martikainen, Mankkaan kaatopaikalla havumajassa asunut herrasmiesmaalari, joka pukeutui pukuun ja baskeriin. Hänen avaintekonsa oli, kun hän pyörähti ojaan ja huusi: "katsokaa, lika ei tartu minuun."

Olisin myös tahtonut kirjoittaa kosketuksesta, joka Marttilan töissä on niin keskeinen. Hän ei useinkaan käytä muita välineitä kuin sormiaan ja kämmeniään, joskus varpaitaankin. Teokset ovatkin artefakteja sanan syvässä mielessä.

Tämäkään juttu ei päätynyt lehden nettisivuille, joten laitan sen tänne. Menkää lähistöllä asuvat ihmiset ihmeessä käymään Beckerissä.



Unien maalari

Olli Marttilan teoksissa ihmisyyden merkityksen pohdinta ja herkkyys lankeavat yksiin.

Olli Marttila on kulkenut pitkän tien suomalaisen kuvataiteen polkua. 21 vuotta taideopettajana on saattanut hänet yhteen satojen taiteilijoiden kanssa. Hänet tunnetaankin kaiken ikäisten kuvantekijöiden keskuudessa ympäri Suomen. Marttila ei ole kuitenkaan luonut taideuraa henkilönsä ympärille. Kriitikko Erkki Pirtola kuvailee häntä vetäytyjäksi:
- Hän on viimeisiä sellaisia taiteilijoita.

Näyttelyyn astuu kuin uneen

Marttilan teoksissa on hahmoja, jotka huokuvat intensiivistä energiaa. Maalausten todellisuus on järkkymätön auki olemisen tila, vailla väitelauseiden suojaa. Teoksiin on astuttava kuin uneen.

Maalauksiin on ilmestynyt myös tekstejä, kuten: "Löytää vastaus johonkin mitä ei tiedä etsivänsä."
- Maalatessani tuntuu, että jokin liikuttaa kättä, yrittää päästä järjellisyyden, sanojen, merkitysten ulottumattomiin. Tapahtuma on unenkaltainen, todellisuus jossa löytää jotain, mitä ei tiedä etsineensä.

Näyttely kiertyy Johannes Kaldsjö -nimisen hahmon ympärille. Häneen Marttila on tutustunut unessa.
- Asun yksin ja voin luoda henkilöitä, joiden kanssa elän. Työhuoneella ja kodissa syntyy pitkiksi ajoiksi vahva todellisuus, jonne astuu erilaisia hahmoja.

Hän kuvaa unta absoluuttisena tilana. Unimaailma syrjäyttää teoksissa valveen, elää sen rinnalla mutta vahvempana. Marttila kokee työnsä kuvantekijänä vääjäämättömänä, se on hänen ainoa tapansa tehdä näkyväksi se, mikä ei muuten suostu tulemaan ilmaistuksi. Sanat eivät pysty hänen kuvaansa, jonka maailma ei ole käsitteellinen tai määriteltävissä.

Pelkkyys ja perustavuus

Pastellityöt syntyvät itsetehdyillä liiduilla, maavärit vallitsevat palettia. Värienkäytön lähtökohta on myrkyttömyys. Kuusi vuotta sitten Marttila siirtyi käyttämään yhä enemmän omatekoisia väriaineita. Maalauspaperin pohjaväriä hän on esimerkiksi tehnyt savustamalla. Muutamassa työssä materiaaleina ovat vain savu ja nuotiohiili.
- Piti alun perin tehdä vain savua ja hiiltä koko näyttely.

Kuvien synnyttäminen kulkee kohti perustavuutta. Marttila etsii maavärejä metsistä, maalaa meren pohjan savella ja hiilellä. Kuvat syntyvät materiaaleista, joita voisi kutsua elämän alkuaineiksi.

Vaikka maalausprosessi on usein nopea, teokset ovat pitkällisen työn tulosta. Marttilan energia on vakaan ja hartaan pohtivaa, läsnä olevaksi syntyy jotakin havainnon ylittävää. Hänen työnsä ovat tekoja, jotka vaikuttavat ennemmin esineinä kuin kuvina. Ne eivät tunnu välittävän viestiä, vaan todistavan maailmaa värein, jotka piirtänyt käsi on saattanut paperille ennemmin totuuden kuin havainnon.

Marttila kuvaa työskentelyään monipuolisena prosessina:
- Saatan tehdä pitkään tasaisia väripintoja ja suurikokoisia teoksia. Sitten kun saan varmuuden, alkaa syntyä myös pieniä töitä. Monet pitävät juuri niistä, rosoisista pikkuisista piirustuksista.

Pirtola kuuluu tähän joukkoon:
- Niissä pienissä töissä viiva alkaa puhua.

Olli Marttilan maalauksia ja piirustuksia 28.4. asti galleria Beckerissä, Seminaarinkatu 28, ti–pe, su: 12–17, la: 12–15