Haku ei antanut kirjamessuista montaakaan osumaa, mikä kertoo väsymyksestä ja messujen huonosti onnistuneesta profiilista tässä tuotteistetun kulttuurin maailmassa. Kirjan viemää -blogissa Marjea tosin tiivistää ounasteluni:
Kuvittelenko minä vain, vai olivatko tämänvuotiset Jyväskylän Kirjamessut aiempia vuosia vaisumpi tapahtuma näytteilleasettajien määrässä mitattuna?
Ympäri Suomen nousseet kirjamessut ovat perimmäiseltä luonteeltaan muuttuneet kaupparatsujen kokoontumisajoiksi, jossa kirjailijat pienissä haastattelupisteissään vastaavat uusimmasta teoksestaan esitettyihin kysymyksiin nopeasti rutinoituneen kaavan mukaisesti. Sitten on omistuskirjoitusten vuoro. Mummot jonoon vaan. Näytteilleasettajat maksavat tolkutonta vuokraa parista pöydästä, joilla yrittävät kaupata hittejään "messuhinnoin", eli vähän normaalihintaa kalliimalla.
Kun tätä messutohinaa rupesi jokunen vuosi sitten olemaan enemmänkin, ajattelin naiivisti sen johtavan jonkinlaiseen kirjallisuuden ja lukevan yleisön väliseen kommunikaatioon. Kirjallisuuden merkitysten syvenemiseen ja manifestoitumiseen, kun kokonaisia messuhalleja varataan fiksujen ihmisten haastattelemista ja känniinjuottamista varten.
Jotain pilkahduksia alussa tulikin. Muodollinen puoli oli kömpelö, mikä johti siihen, että järkkärit ja vieraat tekivät tapahtumasta itsensä näköisen. Kun vielä journalistejakin saatiin eri lehdistä paikalle, päästiin tuoreen veren äärelle miettimään kirjallisuuden suuntia, toiveita ja lunastumia.
Nyt sitten eletään kirjamessujen arkea. Viikko sitten messut oli Lahdessa, oli ja meni. Runoilijoiden selostuksien mukaan koko lailla ankeasti, mikä on helppo uskoa, sillä lehdet ei palstatilaa tapahtumalle uhranneet.
Viime syksyn Helsingin messutkin jäi yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ankeiksi. Putte Wilhelmsson kirjoitti Hesarin keskustelupalstalle terveisiä Antti Nylénin kritiikkiinsä kirjoittaman ääliövirheen johdosta. Wilhelmsson jatkoi raportointiaan kirjamessuilta, jossa Nylén häntä haastatteli. Kannattaa lukea, matsku on herkullista (ääh, linkki ei skulaa):
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=207571&messageID=3886118�
Vaikka tässä energia onkin negatiivista, W. onnistuu jollain tavalla lunastamaan kirjamessujen mahdollisuuksia. Niistä puuttuu nimittäin vuorovaikutteisuus ja ytimiin tai edes konflikteihin etsiytymisen halu. Kaupallisuuden ja suurien kustantamojen kädenjälki on turmeleva. Se käärii kaiken kelmuun, punnitsee, hinnoittelee ja ohjaa ulos. Ihmisistä tehdään lypsykarjaa, jolle kulttuuri myydään annoskoossa. Olemme matkalla idiokratiaan. Erityisen vahvasti saan tällaisia tuntemuksia, kun amerikkalaiskirjailijat välkkyvien hampaidensa kanssa lunastavat esiintymiskoulutuksestaan saamansa niksit päälavan yleisön edessä.
Vaadin vastuunkantajia. Messujen sisällöstä vastaavat tahot ovat niin täydellisesti kaupallisten intressien ja pelon ajamia, että synnyttävät pikku juhlansa julkkisnaamojen ympärille. Oheisohjelmakin on ruotsinlaivatasoa, mikä kertoo yleisön halveksunnasta. Vaikka annaleenahärköset myyvätkin esimerkillisesti kirjojaan, on lohdutonta rakentaa heidän ympärilleen messujen sisältöä. Eihän heillä edes ole mitään tarvetta pohtia mitään, hehän ovat mekaanisen sisällöntuottamisen keskuksia, heiltä kysytään kolmasti viikossa ne samat kysymykset. He ovat kulttuurin einespizzoja, jotka aina löytävät tiensä repun pohjalle ja joita mussuttaessa haaveilee jostakin paremmasta.
Kirjamessujen pelastamiseen on keinoja, jotka olisivat helposti toteutettavissa ja jotka tekisivät paikan päälle saapumisen palkitsevaksi. Pitäisi keskittyä sellaiseen kirjallisuuteen, jolla on tapahtuman luonne tai joka on kasvatettavissa tilalliseksi tai prosessiksi. Äänirunous ja runoperformanssi tulevat heti mieleen, miksei vispokin. Tarvittaisiin myös manifestien kirjoittajia, pamfletisteja, kirjoituskammioihin lukittavia munkkeja, draamakäsikirjoittajia, yleisöstä kumpuavaa poetiikkaa, poliittisten puheenkirjoittajien mittatilausesityksiä, parhaiden saarnamiesten saarnoja.
Messut tarvitsisivat kirjallisuuskäsityksen, joka ei löisi parasta ennen -päiväystä ja ajaisi kirjailijoita medianhallintakursseille. Joskin on lohdullisesti ounasteltavissa, että hetkellinen kirjamessubuumi on nyt saatettu raadolliseen loppuunsa, yleisön hyljeksintään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti